31.5.2017

MP-02 Soundwave

Masterpiece Soundwave

"Behind his impassive expression, Soundwave is as cold and ruthless as they come. He cares nothing for right or wrong or the welfare of his fellow Decepticons. All he cares about is wielding the power of information to emerge victorious from battle. He spies on everyone, from the lowliest Autobot scout up to Megatron himself. He hoards information the way a miser hoards gold, sharing it sparingly, if at all. No noe knows what the true purpose behind his obsessive data collection is, but all fear him for the secrets he keeps."

Tuo tai hyvin, hyvin samanlainen teksti taisi olla sama jo ammoisissa Transformers-sarjakuvien hahmoesittelyissä (vähänkö olivat siistejä?). Ei minulla nyt ole yhtään niistä käsillä, niin en voi tarkistaakaan, mutta sellainen muistikuva on jäänyt.

Speksit

Strength      **********
Intelligence  ********** 
Speed         ********** 
Endurance     ********** 
Rank          ********** 
Courage       ********** 
Firepower     ********** 
Skill         **********

Mitä täällä taas tapahtuu?

Ehkä tämänkin tapauksen voisi avata niin tekstissä olisi ehkä vähän enemmän tolkkua. Tilasin tuossa maaliskuun alussa, naurettavan pitkän arpomisen, pähkäilyn ja sen sellaisen jälkeen itselleni Transformers-lelun. Olin jotenkin törmännyt näihin Hasbron Masterpiece-sarjan leluihin, alunperin tietysti Megatronin kautta. Jolleivät raha, tila ja terve järki olisi esteenä tai edes hidasteena, hommaisin noita aika monta. Jonossa olisivat ainakin Megatron, Starscream (mikseivät myös Thundercracker ja Skywarp, niin olisi Seekerit kasassa) ja ehkä Optimus Prime vain koska Prime on vaan hieno.

Vajaan kahden viikon sisään paketti oli päätynyt Postin huomaan ja melkein viikossa sain tullausilmoituksen postiluukusta. En ihan halunnut tärvätä ihan naurettavaa summaa ja taas paria lisäpäivää alihankintaprosessiin, joten tein tullausilmoituksen itse ~5 minuutissa ja tosiaan kuutisenkymmentä euroa halvemmalla, koska oma työhän on aina ilmaista... Häkellyttävästi ja suunnattoman iloisena yllätyksenä posti kantoi kaksikiloisen pakettini kotiin ja vielä aamukahdeksan aikaan sen sijaan, että olisivat pudottaneet luukusta perinteikästä "yritimme muka toimittaa jotain vaikka emme edes tuoneet sitä mukanamme, kunhan väitämme näin kun et todennäköisesti voi väittää vastaan"-lappuaan.


Laatikko auki kuin olis jo!

Boksi oli mielettömän suuri. Sen sisällä oli taas mieletön boksi ja virnuilin kuulemma kuin idiootti tuota hypistellessäni. En muuten epäile yhtään!





Sisältö

Ensimmäisenä lootan sisältä silmiini pisti ylimääräisenoloinen pahviaski. Se ei oikein tuntunut kuuluvan normaliin sisältöön, joten kävin sen kimppuun ensiksi.



Hah, se olikin joku näistä keräilysarjabonuksista. Metallinen, pieni kasettisoitinmuotoinen Soundwave. Ovela, mutta olisin varmaan pärjännyt ilmankin.


Mutta nyt asiaan. Aaaaaah! Soundwave, viisi kasettia, Megatron asemuodossaan, tyhjä Energon-kuutio, joku tykkikärki (leffasta) sekä Frenzyn ja Rumblen piledriverit. Näissähän sitä aikaa saisi kulumaan. Projektiassistentti yritti tunkea heti väliin ja omia nämä, mutta nyt olin tiukkana, vaihteeksi.


Noin puoli tuntia myöhemmin

Kyllä. Ensimmäiseen Soundwaven kasaanvääntelyyn meni melkein puoli tuntia. Alkuperäiset G1-lelut olivat sekä naurettavan yksinkertaisia muuntaa että myös pökkelömpiä. Poseerauskyvyn, mielettömän hienon artikulaation ja lisäyksityiskohtien hinta oli tosiaan se, että myös muuntautumisprosessi oli kertaluokkia monimutkaisempi. Vaan kyllä se oli hiiiiieno!


Kasetit

Tietenkin seuraavaksi piti lei... eikunsiis testata, miten eri kasetit muuntuivat. Minullahan oli joskus ollut yksi G1 Frenzy (ostettu italiasta, samalla reissulla Blitzwingin kanssa) ja se oli ihan eri luokkaa rimpulana. Käytäköön kolme ensimmäistä sarjassa nähtyä aikajärjestyksessä läpi (Rumble ja Buzzsaw ovat, kuten kaikki tietävät, eriväriset versiot Frenzystä ja Laserbeakistä).



Laserbeak

Ensimmäisen Soundwaven piirretyssä nähdyistä kätyreistä oli Laserbeak, robottilintu. Kondorina ja korppikotkanakin tuosta kai puhuttiin. Lelu oli kyllä upea, juuri sellainen kuin Oikeasti! Tuo otsan palikka oli muuten aivan naurettavan vaikea saada auki.



Rumble

Myönnän olevani itse ihan tutkalla Frenzyn ja Rumblen nimistä. Aiemmin mainitsemani tuliais-Frenzy kun oli sininen ja sitten piirretyssä (More Than Meets the Eye part 1) sininen hahmo olikin Rumble. Päätin sitten, että seuraan piirrettyä, koska miksi ei?



Molemmille jannuille oli omat juntat, joilla sai tehtyä omia maanjäristyksiä. Ohje muistaakseni käski kääntämään kädet ylöspäin junttia varten, mutta se johti allanäkyvään lievästi omituiseen asentoon. Nuo näyttivät huomattavasti fiksummilta ja parempiasentoisilta - ja sarjauskollisemmilta - kun kyynärvarret osoittivat alaspäin.


Ravage

Soundwaven kolmas kätyri (edelleen More Than Meets The Eye Part 1) oli robottijaguaari Ravage. Ravage olikin näistä kolmesta kasettimallista kaikkein konstikkain auki- ja kiinniväännettävä, mutta kyllä siitä parin toiston jälkeen pääsi kärryille. Mukavan poseerauskykyinen vekotin tämäkin.




Testiposeerauksia

No tietenkin näiden kanssa piti vähän puljata ja pyöritellä. Ja testata erinäisiä poseerauksia.



Roudasin muuten koko setin töihinkin, koska tiesin, että työkaverini Kimmo osaisi arvostaa tätä touhua. Olin oikeammassa kuin luulinkaan, kun kaveri rupesi miettimään, että "Nyt kyllä rupes kuumottamaan, pitäisköhän itsekin tilata jotain..."


17.5.2017

Suunnitelmista poiketen

Muutin sitten suunnitelmiani taas kesken kaiken. Päätin käyttää ainakin pari siirtokuvaa setistä, joten kiiltolakkasin (Vallejo 70510) melkeinpä koko ohjuksen, ihan siivenpohjia lukuunottamatta.



Siirtokuvatukset

Käytin koko setin siirtokuvat, mutta onnistuin jotenkin tuhoamaan pohjapuolelta yhden palkkiristin runkoa kohti osoittavat pätkät. Älkää vaan kysykö, miten ihmeessä. Muuten ne asettuivat oikein nätisti malliin, jopa kahden puolikkaan hakaristit.




Siirrännäisten jälkeen

Kuten ehkä saatoitte huomata, olin jättänyt osan yksityiskohdista ehkä vähän höhlästi maalaamatta. En vain muistanut ennen lakkakerrosta. Maalasin käsipelillä siivenkärkien punaiset (VMA 71085 Ferrari Red) kärjet sekä rakettisuuttimen sisäosan. Nuo rakettimoottorin suuttimen takana sijaitsevat ohjaussiivekkeet maalasin mustiksi (VMA 71073 Black). Ohjeesta poikkesin sen jälkeen maalaamalla tötterön reunat metallisiksi (VMC 70863 Gunmetal Grey) enkä mustiksi, se jotenkin näytti paremmalta noin.



Mattalakattuna

Napsin mattalakkakerroksien (Vallejo 70520) kuivuttua pari kuvaa eri kuvakulmista. Mietin kyllä, olisiko tuo pitänyt litkuttaa jossain välissä, mutta kun se ei ollut käynyt ajoissa mielessä, se ei selkeästi ollut tarpeeksi oleellista.






Laitoin ohjuksen vielä laukaisualustalleen pönöttämään. On tuo ehkä vähän "underwhelming" verrattuna johonkin kunnolliseen, järeään laukaisulavettiin tai vastaavaan. Tai ehkä mielikuvani tuli tästä askartelualustan tasamaastosta, joka ei vastaisi mitenkään esimerkiksi metsään raivattua tuliasemaa.




10.5.2017

Aikaisen IRBM:n naamiokuviointi

Kuvioinnin värien valinta

Päätin käyttää maalausohjeen ehdottamia RLM-värisävyjä, mutta vetää kuvion taikahatustani. Kaivoin maalikokoelmastani pari sopivanoloista maalipurkkia: harmaan, harmaanvioletin sekä laukaisualustaa varten tummankeltaisen.

Kuvion ykkösvedos yläpinnalle

Aloitin harmaanvioletilla (VMA 71128 Grey Violet (~RLM75)) ja maalasin muutamia sopivanpaksuja raitoja ohjuksen yläpuoliskolle. Sen jälkeen vaihdoin harmaaseen (VMA 71103 (~RLM84)) ja täytin välit ja muokkasin muotoja vähän kivempaan kuosiin. Kokonaisuutena tämä näytti aika toimivalta ratkaisulta.



Tätä katsellessani mietin, että pehmeärajainen kuviointi ei jotenkin huvittanut. Päätin siis käydä yläpinnat läpi toisen kerran ja sitä varten maskaisin tiukat, terävät rajat. Jos sen lopputulos ei miellyttäisikään kriittistä ja heikkotehoista silmäparkaani, saisin aina räimittyä rajojenpehmennyskierroksen aika ripeästi.

Rajat kiinni ja tarkentamaan

Seuraavana iltana tartuin tuumasta toimeen ja vetelin teipinpätkiä parhaaksi näkemälläni tavalla ympäriinsä.



Sittenpä maalasin reuna-alueet uudelleen tuolla tummemmalla harmaalla. Maalin kuivuttua tarpeeksi nyhdin teipinpätkät pois ja kummastelin lopputulosta. Jotenkin pidin tuosta teräväreunaisesta sirpaleisesta kaaviosta enemmän.




Pohjapuoli samanlaisehkolla idealla

Prosessia nopeuttaakseni maalasin nyt pohjapuolen kauttaansa harmaalla. Näin onnistuisin välttämään mahdolliset hassut rakoset naamiokuviossa, jos arvailisin etukäteen vähän väärin.

Maskit

Arvoin sopivanoloiset sirpalerajat ja vetelin teippejä enempivähempi summamutikassa. Koetin tehdä vähän enemmän sirpaleisuutta tälle puolelle, mutta silti pysyä suurempien runtujen kanssa suunnilleen yläpuoliskon kanssa samalla linjalla. Kovin kauaa tähän ei mennyt, vetelin teippejä puolisatunnaisissa kulmissa ja sen suuremmin laskelmoimatta. Unohdin tietysti kiireessä ottaa kuvat tästä vaiheesta.

Ja loput

Latasin kynäruiskun ja täytin paljaat alueet maalilla. Sangen yksinkertaista ja ripeää touhua.



Maalin kuivuttua raastoin maskit pois nähdäkseni lopputuloksen. Riistin myös kuomun suojateipit mäkeen. Vekkuli.






Laukaisualusta

Laukaisualustan maalasin taas parilla kierroksella siinä sivussa, ohjeen ehdottamalla tummankeltaisella (VMA 71025 Tank Dark Yellow), jonka nokka oli tukossa ja jota puristin vähän turhan kovaa ja kas vain, kynäruiskun kuppiinhan se rojahti kaikki, annostelukärkineen kaikkineen. Ja käsilleni ja naamalleni ja ties mitä. Onneksi en sotkenut mitään muuta sen pahemmin, olisi saattanut tulla sanomista.


Koheltamiseni johdosta yllä näkyvä ensimmäinen roilaus jäi vähän vajaaksi. Vaan hätäkö minulla oli, kynäruiskuttelu vain nopeutti niiden osien maalausta, joita en ollut käsin maalaamassa. Ja käsinmaalattavaahan minulla oli, sillä en luottanut siihen, että olisin mitenkään saanut maskattua tuota siististi ja mieltätuhoamattomassa ajassa.

Tässä vaiheessa huomasin, että Vallejo-Dunkelgelbini oli tyystin loppunut. Löysin sitten purkin vähän toisenlaista, mielestäni ehkä vähän hiekanvärisempää sävyä, Tamiyan vastaavaa (XF-15 Dark Yellow) maalia. En lähtenyt arpomaan sen kynäruiskuttelun kanssa vaan otin pensselin kauniiseen käteen ja sudin käsipelillä koko roikaleen uusiksi.


Maalailin myös erinäisiä (ohjeen ehdottamia) kohtia mustiksi. Parista netissä näkemästäni versiosta poiketen päätin jättää tuohon enemmän Dunkelgelbiä ja käyttää mustaa vähemmän. Tuhrasin mustaa noihin härpäkkeisiin, jotka pitäisivät A-9:ää pystyssä laukaisualustallaan, mutta parempaa nokeutumisefektiä hakisin muualta.


3.5.2017

Amerikkaraketin kuomu ja pohjamaalaus

Pilotin koppi

Kehuin jo (kauan) aiemmin, että maalasin ohjaamon sisätilat ja vähän ulkopuoltakin. Ennen ensimmäisen ohjuksenpuolen (pohjan) pohjamaalaamista mengelöin kuomunpalan irti muovilaatastaan ja erikeepperöin sen kiinni. Jotenkin tuosta tuli mieleen ennemminkin Karhukoplan joku vekotin kuin sakemannien ihmease.


Runko valkoiseksi

Jälleen kerran kävin vempaimen läpi kahdessa maalaussessiossa. Käytin taas valkoista pohjamaalia. Tästä nyt ei jäänyt sen kummempaa sanottavaa, mutta mietiskelin tuota tulevaa maalikuviota senkin edestä. Käyttäisin RLM-värejä, joita hommasin taannoiseen Fw-190 -projektiini. Eiköhän siitä jonkinlainen tulisi.



Pitihän minun vielä kokeilla, sopiko ohjus lavetille vai ei. Sopihan se ja näytti... ovelalta. Olin vähän ounastellut, että ei se tuohon istuisi tai ei ainakaan pysyisi pystyssä. Onnekseni olin väärässä, niin harvinaista kuin se onkin.