27.12.2017

Sessio IX

Pyörästön alati kiehtova maailma

Myönnettäköön, vaunujen rakentelussa telapyörät serkkuineen ovat aina olleet omissa rakenteluprojekteissani se kaikkein !motivoitunein vaihe. Ei niissä ikinä niin kauaa ole kestänyt, mutta jotenkin usean tusinan rullan, renkaan, pyörän ja hammasrattaan kanssa puljaaminen on vain aina ollut se kuivin ja itseääntoistavin osuus. Niin kuin kuvauksesta saattoi arvata.

Palautuspyörien vierestä ei puuttunut mitään ylimääräistä, mutta viimeksi vinkkaamani vetopyörien etupuolelta uupuvat rullat asensin heti puutostilan hoksatessani. Tökkäsin vähän litkuliimaa koteloiden liitoskohtaan ja painoin lievästi niin, että sain toisen reunan murrettua auki. Sitten liimasin ja kiinnitin puuttuneen rullan koteloon, jonka sitten painoin takaisin umpeen. Mikään ei hajonnut ja olin taas ajantasalla.


Vaununkuvatus tarvitsi peräti kaksitoista palautusrullaa ketjun paluurundille. Koska nuo olivat aika hepposten akselien varassa kiinni, niiden liimauksien kanssa piti olla sekä varovainen että ripeä.




Palautusrullien jälkeen vaunun alakylkiin piti asentaa tuollaisia omituisia ulospäin töröttäviä levyjä. Ehkä minä katselin noita vääränlaiset lasit päässä, mutta huoltomielessä, varsinkin kenttätilanteessa nuo kuulostivat ehkä hirveimmiltä ideoilta mudassa ja ties missä möyrimiseen yhdistettynä. Vaan montako panssarivaunua minä olen suunnitellut? Ja moniko niistä on päässyt tuotantoon tai peräti käyttöön?

Aivan.


Seuraavaksi noiden vasta-asennettujen härpäkkeiden kiinnipitimeksi tuli liimata vielä vauhdikkaammannäköinen teline. Sakemannivaunussa tuohon laitettaisiin roikkumaan helmapanssareita, mutta kun olikin kyse neukkuvaunusta...



Koetin ottaa skaalakuvia, mutta kuvakulmani olivat vähän epäoptimaaliset. Kolikkokuvakin oli vähän torso, kun en jaksanut lähteä metsästämään euron kolikkoa. No, tulipahan taas puljattua.



13.12.2017

Sessio VIII

Lisää omituisia hirvityksiä

Sama outojen ja paljon näpräämistä vaativien härpäkkeiden teema jatkui vahvana. Miten sienissä tätä vaunua oli oikein suunniteltu?




Tuo vetopyörän takana (tai edessä, tarkemmin sanoen) sijaitseva viritelmä näytti lähinnä siltä, että sille syötettiin toisinajattelijoita. Tai kansan vihollisia, kuten tavattiin sanoa.


Asioista paremmin selvillä olevat saattavat naurahtaa seuraavia kuvia katsoessaan, toisin kuin minä seuraavalla rakennussessiollani. Noihin koteloihin olisi nimittäin pitänyt asentaa parit rullat, mutta teinkö minä niin vai kohelsinko menemään? Niin, arvata saattaa.



29.11.2017

Sessio VII

Vetopäässä

Tästä nyt ei paljoa jäänyt kerrottavaksi. Kyhäsin vetopyöriä varten kalikoita ja noita V:n muotoisia hirvityksiä, valtaosa ajasta meni taas osien siivoiluun, koesovitteluun sun muuhun.




Toki rakentelin kaikkea muuta seuraavaa kertaa varten, mutta en nyt ruvennut sijoittamaan niitä tähän postaukseen. Ne loogiset osakokonaisuudet, nääs.

15.11.2017

Sessio VI

Alarunkotöitä

Nämä hassut siivekkeet, jotka härpäkkeineen liimattiin kiinni eturunkoon, näyttivät lähinnä siltä, että niillä saisi kenties säädettyä telaketjuston tiukkuutta. Tässä vaiheessa rakennusprosessia en kuitenkaan tiennyt sanoa, oliko tämä palautuspyörän vai vetopyörän pää, mutta veikkasin ensimmäistä epämääräisen "Neukuilla oli aina vetopyörät takana"-mielikuvan perusteella.

Joko kohelsin rakennellessani ihan täysillä tai nuo ~45° asennetut alareunan palat olivat ohjeessa/rangassa päinvastoin merkitty. Eipä se mikään kummoinen käpy ollut, kun huomasin sen koesovitellessani, mutta vähän jäi kummeksuttamaan. Olin ainakin mielestäni tarkka numeroiden kanssa.



Etuyläviistopanssaria koesovitellessani ja eritoten sitä kiinnittäessäni tämä näkymä arvelutti jotenkin liikaa. Ikään kuin koko keula olisi ollut painettuna liian syvälle runkoammetta. Omituista neuvostodesigniä, ei sellaista pieni ihminen ymmärrä.


Takayläviistopanssariin tuli pari luukkua, joista en ollut ihan 100% varma, mitä kummaa varten ne olivat. Huoltoluukuiksi näyttivät perin epäergonomisilta, pakoluukuiksi liian pieniltä. Vaan kuten juuri sanoin, ei näitä kaikkia voinut ymmärtää.


1.11.2017

Sessio V

Yläkannella

Jatkoin päätornin jalustaan tulevien lootien loppuunkasaamisella ja paikalleen asentamisella. Vain toiseen (kuvassa edessä) tuli lisätanko jotain varten.


Tässä vaiheessa pääsin rakentamaan Emma-tornit loppuun eli liimasin kattoluukut nostolenkkeineen paikalleen. Keljusti eteen alaspäin kallistuvat kattolevyt olisivat aiheuttaneet hiusten harmaantumista, jollei se jo olisi aluillaan muutenkin... Oli aika lähellä, etten päässyt tekemään "kk-murkulavarastosi keitti pohjaan"-tuokiokuvaa parhaaseen BattleTech-henkeen.


Pioneerivälineitä

Saattaapa olla, että tulen tulevaisuudessa kiroamaan tätä hetkeä. Liimasin kaiken kannelletulevan nyt paikalleen, viikkoja tai todennäköisemmin kuukausia ennen ensimmäistäkään maalaussessiota.

No, joskus tämäkin oli testattava. Ehkä se ei olisi ihan niin kamalaa kuin olen aina muistellut / kuvitellut. Kamalasta puheen ollen tuo keskellä ylhäällä näkyvä varatelaketjunpätkänpitoteline varatelaketjunpätkineen vaati yllättävän määrän väkivaltaa asettuakseen paikoilleen, olin kevyesti huolissani asennusvaiheessa. Näkyi se silti kestävän, vaikka ei välttämättä uskoisi.

Muuten rompetta tuli aika maltillisesti. Kaksi soralapiota, kirves, pari häkellyttävän lyhyttä vetokaapelia ja joku metallitanko. Jotenkin olisin kuvitellut, että tämänkokoiseen vaunuhirviöön (ja neukkumentaliteetin muistaen) tuossa olisi saattanut olla sepän työpajallisen verran kamaa kannossa. Tilaa olisi ainakin ollut.


18.10.2017

Sessio IV

Torneja!

Kun vaunun taskumehupillit olivat kasassa, pääsin kasaamaan niiden tornit ja asentamaan tykit niihin. Joko siivoilin paloja itse turhan innokkaasti tai sitten osien yhteensopivuus oli aika väljä, pelotti hetken, että noita ei saisi ilman lisätuunausta edes kiinni!



Kyllä ne kuitenkin sopivat kolosiinsa. Tornien katoille tuli parit nostolenkit, suunnattomat kellarinovimaiset pakoluukut ja räppänän suojalevy. En ole aiemmin näissä T-35 -postauksissa tainnut pahemmin kommentoidakaan sarjan laatua, mutta hyvin ovat osat sopineet toisiinsa.


Tietysti nelikkoa piti koesovittaa heti, kun mahdollista. Olisin halunnut laittaa kaikki tuutit osoittamaan samaan suuntaan, mutta eihän se ollut mahdollista (taistelulaivaefekti olisi vain ollut hilpeä). Tässä vaiheessa rupesin miettimään, että näitä ei varmaan kannattaisikaan asentaa kiinni vielä pitkään aikaan - ainakin kk-tornien pitäisi olla käännettävissä lukkopalojen ansiosta, mutta epäilin sitä kevyesti - koska muuten ampuisin itseäni kuvaannollisesti jalkaan maalausvaihetta ajatellen.


Vihoviimeisenä tekosenani liimasin päätornin nostopalikan toiseen kylkeen tulevan lootan kasaan. Nuo ohjeen kolmiotuet lisälodjunsa kera eivät ehtineet mukaan tällä kerralla.


4.10.2017

Sessio III

Tykkitornien tehtailu jatkui

Sama touhu piti otteessaan: rakentelin torneja kalusteineen. Aloitin kasaamalla toisen Emma-tornin samaan pisteeseen ensimmäisen kanssa ja jatkoin sitten 40mm K-20 -putkien kimpussa. Noissa oli ihan kiva määrä yksityiskohtia, mutta mitäpä noista koronsäätöhammasrattaista ja lukoista kostuu, jos ne sinetöitäisiin kuitenkin lopuksi tela-arkun sisään?




Takaosat (en nyt enää muista yli vuosikymmenen takaa, mikä niiden oikea nimi oli) olivat tosiaan aika siistit. Niiden maalaamiseen en kuitenkaan meinannut ruveta tässä välissä, vaan tehdä vaunun ns "laiskasti".

Ehkä :p



20.9.2017

Sessio II

Lisäluukkuja ja pikakiväärejä

Aloitin liimailemalla takatornien taakse jotain pieniä aitapaloja, sekä ilmeisesti pakoputkien takapuolelle jotain röörisuojia. Jouduin tärväämään vähän aikaa pinsettien etsimiseen, kun huomasin, etteivät sormeni olleet tarpeeksi pienet sopiakseen kaikkien osien asetteluun. Niin joo, kannelle tuli pari työkaluakin, kuten saha, hakku ja joku mystinen kanki (viimeisessä kuvassa alaetureunassa).

Loppuaikani menikin pikakiväärien tuotantolinjalla, malli rohmusi peräti viisi rumpulippaallista DT-pikakivääriä, joita täällä Emmoiksikin nimiteltiin. Niistä kaksi pääsi kiinni kk-tornien etulevyihin ja niistäkin yksi torniin kiinni.






6.9.2017

Sessio I

Projektin raportoinnista

Päätin ottaa raportointiin vähän erilaisen lähestymistavan tällä kerralla. Typottelisin kasaan postauksen per rakentelusessio (tai maalaus- tai mikä milloinkin). Näillä näkymillä yhden postauksen sisältämä ajanjakso olisi reaaliajassa maksimissaan 45 minuuttia, sisältäen kaikenlaiset mahdolliset pikkukeskeytykset, mitä näitä nyt tapahtuukaan.

Tähän mennessä olen lähes tehnyt näin, mutta silti koettanut pitää postaukset jonkunlaisessa "järkevähkö osakokonaisuus"-muodossa. Joissain on siis ollut vain osa totuudesta ja joissain taas hyvin monenkin illan ajalta tiivistettyä lätinää.

Todennäköisesti en toista tätä koetta uudelleen, mutta kokeilenpa nyt kun se juolahti mieleeni.

Juhlallinen aloitus

Ensimmäinen rakentelutuokioni oli aika matalatuottoinen. Sain aikaan lähinnä takakannelle luukkuja ja pikkuvipstaakeja sekä päätornin korotusmokkulan. Tai miksi tuota oudonmuotoista ruumisarkkua olisikaan pitänyt kutsua, noilla pystysuorilla peltiseinillä. Tässä vaiheessa koko vaunu tuntui aivan hullulta vehkeeltä.





25.8.2017

Kouluiässä

Neutraali 7

Jos tämä bloginkuvatus olisi ihminen, se olisi aloittanut koulunsa viime viikolla. Mutta kun ei ole, ei mennyt, eikä tuollaisilla aikarutinoilla sen kummempaa funktiota muutenkaan ole kuin päivitellä ajan kulumista.

Mitäs kaikkea kummallista numeroon 7 sai sotkettua ja mitä mukahauskaa olisin voinut vääntää? Wikipedia-artikkeli oli täynnä kaikenlaista, kuten sateenkaaren seitsemän väriä, OSI-mallin kerroksien lukumäärät, Lumikin kääpiöt ja ties mitä. Ehkä tämä viimeinen vuosi on kuitenkin ollut eniten sunnuntaimaisen laiska. Tai tämä loppupää nyt ainakin, eikä seuraavakaan ala turhan väkevästi, kiitos kuukauden päässä möllöttävän muuton. Johan edellisestäkin on jo kuudetta vuotta aikaa...

Tänä vuonna päätin jättää statsit tarkistamatta ja tilastohenkiset mutinat mutisematta, lähinnä sen takia, että tajusin merkkipäivän vasta edellisiltana. Katseltakoon niitä ensi vuonna sitten uudelleen, koska jälkikäteenhän se ei olisi enää hauskaa.


23.8.2017

Projekti VII/17

Neuvostoliittolainen raskas panssarivaunu T-35

Vihdoin sain jatkuvan "joku päivä rupean rakentamaan vaunua"-jankkaamisen siirrettyä toimintaosastolle. Ei tässä nyt kovin montaa kuukautta mennytkään, mutta näin nyt vaan käy välillä.

Aloitettakoon silti rauhallisesti unboxingilla. Ohjeita silmäilin pikaisesti, näyttivät miellyttävän selviltä. Dekaaleista en tiedä, käytänkö, kaapelin kyllä. Palasia oli aika mieletön määrä, mutta sekään ei ole ikinä ollut väärin - vielä.












Nappasin vaunun pohja-ammeen kokoa kuvastamaan tällaisen kuvan, jossa kätöseni tarjosi skaalakaveria. Muttei se tietenkään kerro kenellekään mitään, jollei tiedä, minkäkokoinen lapanen meikäläisellä on... Hupsis.