26.8.2015

Projekti V/15

Sienar Fleet Systems TIE Interceptor

Kälätän varmaan loputtomasti siitä, että TIE Interceptor on mielestäni yksi upeimmista scifi-aluksista koskaan. Star Wars -universumissakin se on ehdottomassa kärjessä Tähtituhoojien, Lambda-luokan sukkuloiden, Nebulon-B -fregattien ja klassisten TIE/ln -hävittäjien kanssa.

Tikulla silmään

Tein joskus toistakymmentä vuotta sitten yhden T/I -mallin, kun vielä maalasin Revellin emalimaaleilla. Se oli kaikenkaikkiaan mainio, vaikka sisään tarjottu pilotti näytti ennemmin Yuri Gagarinilta avaruusasuineen, enkä osannut tai uskaltanut edes yrittää kustomoida sitä kuntoon. En siis laittanut figuuria pilaamaan malliani.

Arkistoista: ainoa kuvani

Taskumalli

Typeryydet sikseen ja asiaan. Tämä Revellin rakennelma ei varmastikaan olisi yhtä hieno, mutta avaamallahan se selviäisi.


"Easykit pocket" sanoo paketti, maalaamista ja sen sellaista ei mukamas tarvittaisi. Noille väitteille saattoi vain nauraa. Askista paljastui pieni siipipari, kaksi rangallista palikoita, ehkä hankalasti maskattavat ikkunat ja oletettavasti aika turha ohjelirpake.



Pilottifiguuri sen sijaan löi nörtin ällikällä. Sehän jopa jotenkin näytti Keisarillisen laivaston hävittäjäpilotilta! En katsellut noita putkia turhan tarkkaan vielä, mutta ehkä joutuisin tekemään ne uusiksi. Rintaboksi ainakin näytti vajaalta tai keskeneräiseltä. Kevyttä kustomointia olisi siis tiedossa, hurraa!


25.8.2015

V

On taas merkkipaalurutinan aika, edellisestähän on jo kulunut kaksi vuotta. Tästä saadaan sitten arvottua kasaan 'mutinoitten tähänastinen elinaika: 5 vuotta. Olen itse asiassa aika hämmentynyt siitä, että olen saanut tämän pidettyä hengissä ja sisältömielessä ajan tasalla.


Viisi vuotta mutinaa

Tuoreimpien kahden vuoden projektisaldona on ollut kasa pelirutinaa, auto, Mentats-aski, yksi ainoa panssarivaunu, legoja, 'Mechivirittelyä, mieletön sukellusvene ja järkyttävä määrä lentokoneita. En ole näemmä ollut ihan oma itseni tai sitten olen vaan pyörinyt mukavuusalueeni ulkopuolella, mikä ei sekään ole väärin :)

Tässä on nippu linkkejä osaan viime kokoelman jälkeen valmistuneista projekteista:
[MiG-29 | Ju-87 | M-B A | Mentats | Panther G | U XXIII | N/AWA-10 | AT-AT | F-16A]

Valmista on tullut aika hyvin, mutta mitä on jäänyt kesken? Pygame-projektini on lojunut koskemattomana tämän vuoden helmikuusta asti, kun totesin, että sen skooppia on muutettava rajusti, jotta saisin sen joskus valmiiksi. En vain ole malttanut käydä poistamaan kaikkea tarpeettomaksi muuttuvaa vaan olen ennemmin pelaillut muiden pelejä alta pois.

Bloginkuvatuksen leiska on edelleen siinä tilassa, missä se oli alkusäätämisen jälkeen. Joku päivä joudun istahtamaan gimpin ääreen tai touhuamaan jotain noin ylipäätään. Faviconin tämä nyt ainakin kaipaisi ja laiskana haluan saman molempiin. Onneksi Projektimutinat ja Project mumblings voivat käyttää uskottavasti jotain PM-henkistä merkintää.

Tilastointia

Kirjoitushetkellä 'mutinoiden viestilista sanoo sisältävänsä 300 postausta. Näistä kaksi on luonnostilassa (tämä sekä paria kuvaa ja tekstikappaletta odottava), viisi on ajastettuna seuraaville keskiviikkokeskipäiville ja jo ulkona on 293 tekelettä. Olen edelleen onnistunut tuottamaan 'sisältöä' kerran viikkoon, oli sen laadusta mitä mieltä hyvänsä.

Tämän vuoden aikana olen tehnyt entistä enemmän niin, että olen työskennellyt tiiviisti ja jakanut rutinani ja kuvani osakokonaisuuksina eri postauksiin. Tällä olen saanut vältettyä kilometrin mittaiset superpostaukset ja olen voinut puskuroida asioita niin, että parin viikon tauko ei ole esimerkiksi haitannut mitään. Ja kun aina ei vaan ole napannut tai yksinkertaisesti ehtinyt tehdä mitään niin ei ole tarvinnut väkisinkään vääntää asiaa, jotta saisin tämän itse aiheuttamani "postaus viikossa"-minimin täytettyä.



Bloggerin statsien mukaan Projektimutinoita on luettu 8k+ kertaa, edelleen ilman mainostusta. Suosituimpia postauksia ovat olleet Model Expo -setit, Imperial X-Wing proto ja muuan BattleTech-postaus. Trendi on edelleen nouseva, enkä ymmärrä, miten ja miksi :p

19.8.2015

Valmista: Projekti IV/15

Lentävä vihreä mies mysteerikoneessaan






Projektiaika: 3h

Kansallisuustunnukseton lentävä vekotin tuli siis valmiiksi. Noita postauksissa lymyilleitä hakasulkeisiin suljettuja lukuja ei varmaan voinut olla huomaamatta. Aika kevyellä arvailulla ne sai varmaankin pääteltyä minuuttimääriksi, viimeisen ollessa 180. En sentään napsinut sekuntikellolla aikaa vaan katsoin summittaisen ajan.



Miksi minä rupesin tällaisia nyt säätämään? No kun yllättävän usein kysytään, "kauanko sulla menee yhden tekemiseen?" ja vastaukseni on ollut "kokonaisaikaa varmaan kourallinen tunteja ja kalenterissa kuukausia, riippuu mallista". Tämänhän räiskin kasaan raivolla ja maalasinkin aika ripeästi, jos siis kulutettua aikaa katsoo. Kaiken maailman rävellyksestä johtuva puolitoistakuukautinen pakkotauko tietenkin pilasi alkuperäisen pikarakennuskuvitelmani.



Tietysti tuosta näkee, etten hinkannut yksityiskohtia tarkkaan, katsokaa vaikka pudotustankkeja. Kai rungossakin on jotain turhia rakosia, jotka olisi sietänyt kitata ja hioa kuntoon. Kolme tuntia ei ole kovin paljon, jos miettii. Pienellä lisäpanostuksella rakennuslaatuun olisin varmaan kuluttanut kaikkiaan maksimissaan tunnin enemmän, ehkä.

Melkein suoraan askista

Falconista olisi tullut kai ihan ok ilman noita rakettikasettejakin, mutta tyystin hampaaton (M61A1 ei yksin riitä) olisi ollut aika tylsä, eikä olisi sopinut teemaan. Meinasin kyllä yhdessä vaiheessa laittavani lisäparin, mutta noita ripustimia katsoessani ne näyttivät vain ohjuksia syöviltä, joten päätin jättää väliin niin, etteivät puolimodernit koneet tuntevat joudu taas nauramaan itsiään tärviölle ;)



64. Aggressor

Jos jotain olisi saatava paremmaksi niin minun valokuvani. Tai niiden taustat ainakin. Koetin saada aseteltua tuon koneen vähän samanlaiseen asentoon kuin missä MiG-29:ni näytti minusta (ja ilmeisesti parin muunkin ihmettelijän mielestä) vallan hyvältä. Olisi pitänyt katsoa vanhoista vähän mallia, eikä aina koettaa keksiä pyörää uudestaan ja uudestaan.



12.8.2015

Uusia metodeja

Litkut

Koneen naamiokuvioidut pinnat käsittelin Vallejon litkulla tummille ja harmaille ajoneuvoille (Vallejo Model Wash for grey & dark vehicles (76516)). Vaaleanharmaat pinnat taas sudin vastaavalla, mutta vaaleita ajoneuvoja varten tarkoitetulla litkulla (Vallejo Model Wash for light colors (76513)). Rakettien kärkiin olin jo koettanut huljutella vähän ikivanhaa 90-luvun lopun Citadelin sinistäni (Blue Glaze), joka on vieläkin hengissä. Efekti on aika hienovarainen, jos edes havaittava. Samaa voisi sanoa noista rakettien kärjistäkin tässä skaalassa, joten en ottanut asiakseni huolestua.




[135]

Kirkas lakka

Niksinarikan ydin oli tämä: kirkas lakka ensin, sitten siirtokuvat ja lopuksi mattalakka. Tämän pitäisi eliminoida hopeoituminen ja auttaa ties missä. Jos säistystä harrastaisi ankarammin kuin mitä minä olen tehnyt, lakkakerroksia käytettäisiin useita - eri vaiheiden välillä.

Kun isot pojat huutelevat maailmalla, että "tämä on kuulkaa ainoa tapa tehdä asioita", ajattelin, että kokeilenpa minäkin. Levitin ympäri ämpäri mallia kirkasta lakkaa (Vallejo Gloss Varnish (70510)), jonka pitäisi suojata tekelettäni siltä veden määrältä, jolle se tulisi altistumaan siirtokuvien lisäilyvaiheessa. Ainakin protopahkiksen kohdalla suojasta olisi ollut etua.

Katsoin seuraavana aamuna, miltä mallini näytti ja olin hippasen järkyttynyt tuosta kiillosta. Parhaassa tapauksessa kaikki olisi jo toisin seuraavana aamuna, mutta silti... No, jonkun oli oltava se koekaniini ja arpaepäonni osui Falconin kohdalle.

Ohhoh
[140]

Siirtokuvat

Valmistauduin siirtokuvien osuuteen tässä projektissa perinteikkäästi: heitin kaiken toivon ikkunasta ulos ja mietin, että kohta malli lähtee perässä. Ajattelin luottaa nettirutinaan siitä, että kirkas lakka piilottaa hopeoitumisen, enkä siis viipaloinut siirtokuvia irti arkista hypertarkasti. Eihän tuosta muuten välttämättä erottaisi, toimiiko mikään kunnolla vai ei.


Heti toinen tarrankuvatus (tuossa kuomun ja tankkausmerkin välissä) meni vinoon ja lievästi solmuun typerän siksak-muotonsa takia. Sain sen silti oikaistua jotenkuten ja jatkoin räpeltämistä.


Muiden "ÄLÄ ASTU"-merkkien kanssa ei tullut ongelmia, mitä nyt taas vaihteeksi laitoin yhden niistä nurinpäin (oikean siiven takaruntu) ja huomasin sen turhan myöhään. Pohjaan ei tullut kuin neliosainen outo punainen raita lisäjatkosiiveikkeiden takareunoille. Pudotustankkeihin tuli pari punaista täplää ja jotain nostomerkeiksi olettamaani. Niistä molemmat keskimmäiset menivät spagettisolmuun, enkä saanut niitä pelastettua millään ilveellä.






Kansallisuustunnuksia arkeissa ei ollut jenkkejä varten, vaan muutama belgien merkki. Niillä en tehnyt mitään, joten annoin olla idealla "tämä on leikkivihollinen, joten olkoon sitten lentävä vihreä mies".

[170]

Mattalakka

Vallejo Matt Varnish (70520) oli viimeisenä ohjelmassa. Töpöttelin mahdolliset vesijämät pois mallini pinnoilta ja rupesin sutimaan mattalakkaa. Aloitin takaa alapuolelta, ulkoa sisälle. Näin sain pidettyä mallia hyvässä otteessa pyrstösiivestä. Sitten flippasin mallin tassuilleen ja pidin edelleen tukea varten pyrstöstä kiinni. Nyt sutimisjärjestykseni oli päinvastainen, nokasta kohti moottorisuutinta ja keskeltä ulospäin, jotta sivuvakain olisi viimeinen käsiteltävä osa.

Huomasin kesken kaiken, että nokan puolella lakka oli jo ruvennut kuivumaan ja suorastaan riemastuin, kun kone rupesi näyttämään juuri siltä, mitä netissä oli uhottukin! Järkyttävää, että foorumirutinakin voi joskus jopa pitää paikkansa.


Napsin seuraavana aamuna pari pikaista otosta kuivahtaneesta mallista. Ei tämä ihan huonolta näyttänyt. Niksinarikka ei pettänyt vaan oli jopa oikeassa. Aika jees! Tälle metodille voisi melkein yhden yrityksen perusteella antaa 'mutinoitten varauksettoman hyväksynnän.







[180]

5.8.2015

Aseistusosasto

Viholliskoneen kai pitäisi olla vihamielisen näköinen, jotta siitä olisi jotain riemua sotapeleissä. Pommilaatikossa kaksi muutama todella vinkeää pommia, jotka olin tunnistavinani googlen avulla GBU-8 -pommeiksi. Jotenkin ne eivät tuntuneet Falconiin sopivilta ja haiskahtivat enemmänkin Pahkiksen kamalta. Päätin siis jättää ne vieläkin laatikkoon. Rautapommit eivät taas kuulostaneet sytyttäviltä, mutta rakettikasetit taas...

LAU-3


Yhdeksäntoista raketin kapasiteetilla kulkeva LAU-3 oli jotain, mistä pidin kovasti ainakin OFP:n helikoptereissa. Kasasin kaksi laukaisinta ja mietin, haluaisinko niitä tuplamäärän ihan vaan asenteen vuoksi. Ongelmani näiden(kin) kanssa oli tietenkin ripustimien ja aseiden yhteensopivuustietous. Jätin siis isottelun taustalle ja päätin lähteä kahdella tällaisella sekä jo aiemmin nähdyillä lisätankeilla. Saisihan toisen parin tehtyä aika ripeästi, jos olisi tarpeen.



Pohjamaalasin pulikat jonkun muun maalausvaiheen kanssa samaan aikaan ja myöhemmin maalasin nämä harmaiksi. Rakettien kärjet ja koko härpäkkeen etulevyn maalasin erikseen metallisiksi ja myöhemmin huljautin niiden päälle sinertävän litkun (eivät ne kai sotaleikeissään kovilla puljaa?).


[110]

Kone

Tässä vaiheessa revin ohjaamokuomustakin maskiteipit irti. Parissa kohdassa oli käynyt lievää ylivuotoa, mutta rapsuttelin laimean hiekanvärin pois sen suuremmitta ongelmitta.


Ripustimista oli jotain puhetta aiemman postauksen kommenteissa. Tarkistin ohjeesta ja väärässähän minä olin tietenkin ollut, ulkomuistini varassa. Sisimpään settiin kuuluivat bensatankit ja keskimmäisiin jotkin muut vapaavalintaiset osat. Kai nuo LAU-3 -kasetit niihin käyvät ja jolleivät, niin voi ei. Kuvassa näkyvä käsittämätön hiekkasotku tuli maalattua peittoon heti kuvan ottamisen jälkeen.


Valmis maalipinta

Viimeisenä enää maalaamattomana osana oli moottorisuutin. Maalasin sen yksinkertaisesti Gunmetal Greyllä (VMC 70863) parhaan ymmärrykseni mukaan. Päätin, että tämä oli tässä, koneen työkalut piti vain vielä muistaa liimata paikoilleen. Seuraavaksi siirtyisin litkutteluun, kirkaslakkaan, siirtokuvien kanssa kiroiluun ja viimeisenä mattalakkaan. Näin siis ainakin olin kuvitellut sairaassa mielessäni.


[120]