Taisteluhaukan pohjamaalaus

Pohjamaalipurnukkaa etsiessäni löysin myös pikkuisen Grey Primer -tötsän, jonka otin sitten käyttöön, ettei kuivahtaisi turhana purkkiinsa. Räimin sillä ensin ohjaamon ja loppukoneen yläpuolelta kokonaan. Purkin jämät ruiskin sitten pohjapuolelle, mutta eihän se riittänyt alkuunkaan. Jouduin sitten jatkamaan vanhalla tutulla haaleammalla Grey Surface Primerilla pohjapuolella. Tiedä sitten, mistä johtuu, mutta tuo tummempi harmaa pohjamaali oli kivempaa käyttää, mutta pienessä putelissa turhan vaivalloista säilöä.

Seuraavaksi käynkin ohjaamon kimppuun, saan sen ehkä ihan siedettävässä ajassa kuntoon. Sitten voinkin maskata kuomun, maalata ensin lasinpokat sisäpuolelta ja liimata molemmat lasit kiinni koneeseen oikeaa maalaamista varten. Kun vielä saisin valkattua maalikuvion ennen sitä. Kernaimmin maalaisin jotain ei-harmaata, mutta omppupiirakkalan ilmavoimat tuppaavat olemaan eri mieltä kanssani tällaisista tyyliseikoista.

Kerrasta poikki

Ohjaamo

Aloitin rakentelun normaalilla "ensin ohjaamo, sitten parilla sessiolla loput"-asenteella. Koska ohjaamo oli sen verran yksinkertainen (ammeeseen heittoistuin, näyttötaulu ja joikkari), jatkoin muun rungon kasaamista kunnes valmiina olisi mahdollisimman paljon ennen ensimmäistä maalaushetkeä.

Pohja

Seuraavana kasasin moottorin ilmanottokaukalon / etulaskutelinejärjestelmän luukkuineen. Samalla vaivalla liimasin senkin sitten kiinni koneen pohjapalaan. Tuo kaukalon sisään asennettava ihmetikku koetti vähän pistää hanttiin, mutta asettui se kuitenkin paikalleen.

Kun kerran olin jo pohjan parissa, rupesin rakentamaan päälaskutelinettä. Siihen tuli keskelle hassu kalikka, joka olikin taustamatskun mukaan ripustin ja takapuolelle pari lisäsiivekettä. En ollut koskaan huomannut tuollaisiakaan Falconeissa, mutta se nyt taas ei tarkoita mitään, kun en ole myöskään koskaan katsellut näitä turhan tarkkaan. Hyvä, kun yleisestä muodosta olin perillä.

Luukkujen asentamista epäröin ehkä viisitoista sekuntia. Ajattelin, että niiden kiinniliimaaminen vain hankaloittaisi maalaamista, mutta kun koneen pohja olisi mitä todennäköisimmin yksivärinen haalea, ei sillä olisi mitään väliä. Liimasin siis luukutkin auki-asentoonsa. Ainoa hämminki, mikä tästä voi aiheutua, on maalausjärjestyksen arpominen ja sen asettamat maskausvaatimukset.

Loput

Olin saapunut rakentelussa kohtaan, joka liipaisi breakpointin. Pähkäilin hetken paloja sovitellen ja pyöritellen, miten ohjaamon saisi maalattua (ja dekaloitua) suljetulla rungolla ja päätin viis veisata ahtaista tiloista ja jatkoin rakentelua.

Suorilta näyttävät

Vasen pyrstösiiveke koetti lörpöttää

Bensatankkeja en liimannut kiinni, koska en halunnut niitä varjostamaan koneen maalaamista. Hämmentävästi tähän koko touhuun meni kaikenkaikkiaan vähän vajaa tunti aikaa. Kaiken järjen mukaan maalaamiseen on sitten menevä naurettavan kauan, koska en minä voi saada mallia valmiiksi näin nopeasti kuin miltä näyttää ;)

Projekti IV/15

Jadeton haukka

Taas ihmisten ilmoille palataksemme pullautin työjonostani F-16A Falconin. Askin kannessa oli taas joku ihan ihmeellinen propagandakone, jollaiseen minä en olisi sekaantumassa.

Ihan ensimmäiseksi katsoin rakennusohjeita, jotta tietäisin, millaista projektia odottaa. Tätä en tosiaan kuvitellut näkeväni: mallissa olisi vielä vähemmän kalikoita kuin N/AW-pahkiksessa! Viimeisen askeleen perusteella tässä roikaleessa tuli sentään ripustimet mukana, joten en ehkä joutuisi ihan taikahattulinjalle aseistusvaiheessa.

Silmänne eivät valehtele, rakennussarja koostuu kahdesta rangasta, kaksipalaisesta ohjaamon kuomusta ja ylärungosta. Kuomussa ei jostain syystä (en ole ekspertti modernihkojen hävittäjien lasienkaan saralla) ollut minkäänlaisia saumoja edes tuohon liitoskohtaan - tai sitten katselin silmät ihan liian ristissä. Kaipa siihenkin joku selko saadaan, kun rakentellu etenee.
Siirtokuvia en katsellut sen suuremmin, toissaprojektin tekeleet ärsyttivät vieläkin niissä määrin.

Valmista: Projekti III/15

Ohjaamo ensin

Aloitin talsijan rakentamisen kutakuinkin ohjeen mukaan, päästä. Ensin taittelin sen suunnilleen oikeaan muotoon ja sitten kiinnitin tuon ohjaamon ikkuna-aukoksi kutsumani ulokkeen etulevyyn. Tämän jälkeen (kuva 3) kiinnitin poskitykit ja katolle tuon kiilan muotoisen kilkkeen.

Pään ja torson liittäminen yhteen tapahtui kaulaputkella. Kuvista se ei näy, mutta kun olin väännellyt pään takaläppää eestaas (kun en ollut vielä hoksannut, miten tätä parhaiten rakentaa), se katkesi liitoksestaan ja pikaliimasin sen myöhemmin paikalleen. Opinpa, että mitään ei kannata kääntää etukäteen valmiiksi, kun muuten joutuu vääntelemään eestaas ja se on ns. huonoa bisnestä, kun on kyse ohuista metallipaloista.

Kun kaikki paremmin näkyvä oli kasassa, liitin leukatykit kiinni pään pohjalevyyn ja pohjalevyn puolestaan muuhun päähän. Ohjeissa oli toki erikseen merkittynä, pitikö kiinnityslirpake kääntää sivuun vai kiertää rullalle, paikasta riippuen. Vedin näissä ajoittain omaa linjaa, riippuen siitä, näyttikö ohjeen ehdotus fiksulta vai ei.

Oman uteliaisuuteni tyydyttämiseksi oikaisin tässä vaiheessa vähän ja vääntelin torso-osan kasaan ja kiinnitin pään siihen. Samalla vaivalla sain tuettua niskan siksi aikaa, kun pikaliimaus kuivui ja pää jäi oikeaan asentoon.

Koivet

Jalkaosat koostuivat aika häkellyttävän monesta osasta. Pohjalle otettiin sisäreiden puoli, johon piti kiinnittää vähän ongenkoukun muotoon väännelty kaksoisrullattu suikale leveyttä tuomaan. Siihen taas pistettiin päälle (rungon keskikohtaan päin) jalkanivelen ylimmän osan vastalevy. Tähän kokonaisuuteen pistettiin lopuksi jalan ulkopuoli ja jalan paksuus täytettiin taittamalla läpät kiinni.

Ensimmäinen jalka oli tietenkin opettelukappale ja sen jälkeen homma oli jo selvillä. Kaikkeen tähän meni vajaan tunnin verran aikaa, yhdellä istumalla. Olin jotenkin valmistautunut siihen, että kiroaisin juopuneen merirosvon lailla, mutta ainakin tähän mennessä kaikki oli sujunut vallan mainiosti. Huolestuttavaa.

Moottorit

Jostain syystä moottoriputkilot (Wookieepedian mukaan "KDY FW62 compact fusion drive system") olivat ohjelmassa vasta, kun oikean puolen jalat olivat kiinni mahalaatassa. Minusta ne olisi ollut helpompi saada paikoilleen heti ensimmäisenä, mutta olkoon.

Kaikki muut palikat oli aina taitettava tai rullattava palaan leikeltyjen muotojen mukaan, paitsi nämä kaksi puolisylinteriä, jotka rullattiin niihin nähden poikittain. Askarteluveitsen kahvaa vasten painamalla sain aloitettua näppärästi ja lopputaitto meni käsipelillä. En saanut ikinä pyöreitä muotoja täysin pyöreiksi, mutta tarpeeksi sinne päin kuitenkin, kun kiinnityslirpakkeet auttoivat.

Selkäkyttyrä

AT-AT:n takapanssariin tuli asettaa pari pientä palasta, joten otin ne työn alle ennen noita ahdistavan oloisia tassuja. Ei sillä, että tämä olisi kauheasti vaikuttanut aikatauluuni, kun molemmat kalikat vain taitettiin ja asetettiin paikalleen.

Tassut

Vasemman puolen jalat rakentuivat samalla rutiinilla. Muistaakseni sain niihin, selkäosiin ja moottoripaloihin tärvättyä yhteensä jonkun 20 minuuttia. Jouduin silti jättämään nilkkoihin kiinnitettävät tassut kolmannelle ja viimeiselle rakennussessiolleni.

Kuvaa en ottanut, mutta tunnustettakoon tässä, että rakensin tuon ensimmäisen jalan ihan typerästi. Ensinnäkin aloitin varpaista, kun olisi ollut hieman helpompaa aloittaa nilkasta. Toisekseen laitoin nilkkatötterön  90 asteen kulmassa väärin päin tuohon levyyn, jolloin en tietenkään saanut talsijan jalkaa kiinni paikoilleen ja jouduin vääntämään liitokseni auki ja uudelleenasettelemaan sen oikein päin. Onneksi sain korjausliikeen tehtyä ilman, että mitään hajosi tai vääntyi kelvottomaksi.

Taas kerran: kun yhden kanssa oli harjoiteltu, loput etenivät sutjakasti. Jokamaaston rynnäkkötalsijani jopa seisoi jaloillaan ihan niin kuin pitikin. Jäljellä olikin enää torson lyöminen kiinni mahalevyyn. Ja taas: ohjetta olisi ollut syytä seurata, niin olisin ehkä päässyt sen verran helpommalla. En taida ikinä oppia, vaikka miten tästä aina mutisenkin :)

Valmis sotakone

Otin touhuissani pari hassua poseerauskuvaa. Osa tärähti hassussa valossa ja loput ovat muuten vaan mitä sattuu.

Tästä tuli valmista sen verran ripeästi, etten jaksanut ruveta jakamaan rakennus- ja loppujulistuksia erillisiin postauksiin. Tuleepa taas vähän vaihtelua tähänkin bloginkuvatukseen!