Ohjaamon osuus

Sävyarpajaiset

Pääsin vihdoin viimein oikean maalaamisen alkuun. Vaalein harmaa ei kuulostanut parhaalta, joten otin koskemattomasta varaston osasta hankkimani jenkki-ilmavoimain keskiharmaan (VMA 71120 USAF Medium Grey). Ruimin siis ohjaamon sisäosat, kuomun alle jäävät osat, istuinkompleksin sekä kaiken varalta myös laskutelinekuilupalasta sen osan, jonka päälle em. kalikka liimataan. Maalasin sen verran peittävästi, että mistään kulmasta katsottuna ei vahingossakaan pitäisi nähdä mitään maalaamatonta - ikään kuin kuomun läpi muutenkaan näkisi mitään ihmeellistä.

Pikatahdissa

Näiden jälkeen otin vakaan askeleen pois mukavuusalueeltani ja silppusin oleelliset siirtokuvat (9) irti arkistaan. Aloitin luonnollisesti takapenkiltä, koska sen mittaripaneeliin kuului vain yksi kuva. Etupaneeli taas söi kaksi ja nekin menivät korkeussuunnassa vähän päällekkäin. Kaikki kolme olivat kevyen hämmentävsti hippasen isompia kuin osat, joihin ne piti kiinnittää.
Seuraavaksi liiskasin käsinojanappularivistöt, kaikki neljä olivat taas aavistuksen verran kapeampia kuin ohjaamoammeen reunat, joten en joutunut kiroilemaan pahemmin. Ota näistä selvää.

Ohje suositteli heittoistuinten maalaamista ruskeiksi, joten tein juuri niin (VMC 873 Tierra / US Field Drab), joskin maalausohje näytti peittoalaltaan vähän ylisuurelta. Vaan koska tavoitteenani oli saada tämä malli pikaisesti valmiiksi *, en jäänyt selaamaan lähdemateriaalivuorta, vaan noudatin ehdotusta.

Tässä vaiheessa oli aika lyödä mustiksi maalatut ilotikut kiinni lattiaan. Kuvienottovaiheessa en ollut muistanut, että halusin tuikata niihin pienet harmaat täplät peukalohattuohjainta kuvaamaan ja punaisia täpliä etuliipasimia varten. Ikään kuin niitäkään voisi ikinä nähdä kunnolla, mutta pääasiahan on se, että niiden tiedettäisiin olevan siellä. Liimasin ohjaamoammeen kiinni koneen nokkapohjaosaan.

Kauniiksi lopuksi liimasin tämän osakokonaisuuden kiinni koneen runkoon ja vetäisin tiukenteeksi teipit. Kuminauhat olisivat epäilemättä paremmat tähän tarkoitukseen, jos niitä olisi ollut käsillä.

Ensi kerralla

Seuraavaksi tykin tähtäimen lasilevyosa pitää liimata paikalleen, aiemmin mainitut joystickien yksityiskohtatäplät pitää maalata ja sitten ohjaamon kuomun voikin liimata kiinni ja oikeastaan koko rungon voisi kasata yhdellä rysäyksellä. Mietin vain, sopiiko nokkalaskutelineistö sisään tuohon kuiluunsa kiinnitaitettuun asentoon...

*) Minulla oli alunperin pieni idea siitä, että jos saan tämän liidokin valmiiksi tarpeeksi nopeasti, ronttaisin sen Model Expo 2015:een - mutta koska aika on taas vaihteeksi kulunut kuin päätön kana, heikolta näyttää. Tätä kirjoittaessani aikaa olisi vielä kolme viikkoa, mutta ilmoittautumisaikaa ei liene niin paljon, enkä tohdi ilmoittautua etukäteen tietämättä valmiudesta. Ja kyllä, tiedänhän minä, että keskeneräisenkin saa viedä, mutta kun.

Pohjamaalia ja kuomun maskausta

Palikoiden pohjamaalauksesta ei varmaan olisi muuten mitään muuta sanottavaa kuin "pohjamaalasin palat", jollen olisi kuvitellut tuota XXIII-tyypin sukelluspurtiloa varten hommaamaani spraytölkkiä soveltuvaksi tähänkin käyttöön siinä ripeydessä kuin missä sitä käytin. Suomeksi: kohelsin ja hyvä osa hilseili irti kun maali kuivui jotenkin jännittävästi.
Eli valtaosa valkoisesta maalista piti hinkata mäkeen ja räimiä sitten kynäruiskulla uudet (harmaat) päälle. Enpä tee tuota virhettä toistamiseen. Mukamas.

Jotain konkreettisempaa ja ehkä näytettävääkin aikaansaadakseni vetelin maskiteippiä ympäri kuomua. Koko pinta-alan ollessa tyystin peitossa jäljitin parhaan taitoni mukaan askarteluveitsellä kuomun reunauria ja revin ylimääräiset teipit mäkeen.

Sujui se Stukan kuomuja paremmin

Loppupaloja (siipien yläpintoja ja rungon takaosaa) maalatessani räimin tietysti kuomunkin kuntoon. Pienen googlettelun jälkeen olen varmaankin jo kärryillä siitä, mitähän väriä noissa ohjaamoissa sopisi käyttää ja pitääkö minun käydä taas maalikaupassa sitä varten.

Pahka-alku

Tuumasta toimeen

Istuin vihdoin viimein pöydän ääreen ja iskin työkaluni muovinpaloihin. Koska kaiken tekeminen aina samalla tavalla on tylsää, päätin ottaa protopahkikseen taas hieman erilaisen lähestymistavan. Maalailua sun muuta mukamas helpottaakseni päätin, että kyhään ohjaamon valmiiksi ennen sen lattiaosan irroittamista valurangastaan. Joystickit jätin liimaamatta tässä välissä ihan sillä, että ne olisivat yksinomaan tiellä kaiken muun aikana.

Ideani oli siis seuraava: henkilökunnan istuimet paikoilleen, kojetaulut paikoilleen. Seuraavalla kerralla pohjamaalaus ja sitä seuraavalla kerralla oikea maalipinta (minkä värinen se sitten tuleekaan olemaan) ja sitten siirtokuvat(!). Näiden jälkeen mikään ei enää estäisi erikseen maalattujen kepakoiden lyömistä paikoilleen ja ohjaamon liittämistä koneen runkoon.

Alunperin olin jo liimaamassa ohjaamon pohjapalaa / etulaskutelinekuilun sisusta kiinni tuohon ohjaamopalaan, kunnes keksin, että se olisi ehkä viisainta liimata kiinni mahalevyyn. Näin se asettuisi suoraan ja kun ohjaamo rakennettaisiin, operaatio olisi ainakin teoriassa klassinen kytke ja käytä -tyyppinen toimenpide. Alemmassa kuvassa ko. rakennelma on siis asettumassa aloilleen koneen nokassa mutta siihen liimaamattomana.

Lyhyen askartelutuokioni lopuksi ähersin siipien yläpinnat vielä kiinni päärunkopalikkaan. Läpyskät halusivat irvistää aika rumasti, joten pistin ne pyykkipoikien puristukseen. Luotan niihin tällaisissa tapauksissa enemmän kuin teippiin.

Suunnitelma

Jos rakentelujärjestykseni hämmentää tai kummastuttaa, ideani oli ja tulee olemaan pohjamaalauksen tekeminen mahdollisimman yksinkertaiseksi ja mutkattomaksi rakentelun kannalta katsottuna. Yksinkertaiset osakokonaisuudet, jotka voitaisiin pohjamaalata mahdollisimman vähillä maalauskerroilla. Rungon pohja- ja yläosa vaativat joka tapauksessa erilliset iteraatiot, mutta optimitilanteessa vain ja ainoastaan se vaatisi kaksi maalaus/kuivatussessiota, loppujen mennessä "yhdellä suhauksella".

Projekti II/15

Öiden ja surkean sään prototyyppivaltias

Kahdesta pahkiksesta päätin valita mengelöintipenkkiini ensimmäisenä hassun prototyypin. N/AW ("Night Adverse Weather") A-10A eli kaikille tutusta normipahkasiasta tuunailtu kahden hengen lentovehje.

Askin kansikuvassa komeilee perusharmaa lennokki, ohjeiden maalausosio taas näkyy suosittelevan jotain kohtuullisen synkkää pintaa. Tietysti protosta puhuttaessa tuolle voisi lyödä jotain hysteeristäkin pintaan, mutta ehkä maalikuvioita kannattaa miettiä sitten kun malli on ulkomaalauskunnossa.

Rakennuspalat

Suurin hämmennys iski, kun katselin rankoja ja palasia. Tässähän on parikymmentä palaa ja isoimmat kokonaisuudet ovat suuria palikoita. Ehkä eniten yllätyin (itse itseäni toistaen, en ole kova lentokonemallari) siitä, että runkoa ei ole halkaistu kahteen osaan pituussuunnassa, vaan koko möhkäle lyödään siipien päälle kokonaisena. Jännittävää.

Kaikkia varmaan kiinnostaa, miltä GAU-8 näyttää tässä(kin) mallissa. Tai no, ainakin minua se kiinnosti. Allaolevassa kuvassa sen bisnespää on keskellä, yksi pulikka. Mittakaavassa varmaan pilotin pään kokoinen, ellei isompikin.
Kunhan vaan en maalaisi sitä umpeen innostuessani.