Puoli-ikuisuusprojekti II/13

Pitkän paussin kesto

Muistelin, etten ollut koskenut metallisiin BattleTech-miniatyyreihini hyvään aikaan. Olin ihan oikeassa, mutten läheskään kärryillä siitä, millaista ajanjaksoa tuo oikein tarkoitti. Näemmä olen hankkinut nämä nappulat joskus alkuvuodesta 2009, enkä saanut Kiusanhenget-dioraamaani lukuunottamatta mitään edes puolivalmiiksi. Puhutaan siis reilusta neljästä vuodesta.

Työlista

Tehtävänä on nyt siis neljä OmniMechiä lievästi kustomoituna, mikään näistä ei siis tule olemaan Prime -variantti. Sekä Hellbringer että Summoner ovat A-variantteja, Mad Dogista tehdään malli C ja tuo rumilus on joku kustom-viritelmä. Jonkunsorttinen (Ultra) AutoCannon sillä on asennettuna vasempaan käteen ja oikeassa komeilee pari tuikutinta.

Gargoyle

Hellbringer A

Mad Dog C

Summoner A

Toimituksessa piti olla myös yksi Turkina, mutta sen asemesta paketissa oli joku IS-tölkki malliltaan Strider. Maaliosasto kasvaa sitten omaan tahtiinsa. Samoin mukana oli, aiemmin mainittua dioraamaa varten, paketillinen (30 yksilöä eli 6 Staria) Elementaaleja, joista kulutin ensimmäiset viisi jo pois. Muskelimasoja en välttämättä koeta työstää samassa tahdissa 'Mechien kanssa, ihan omien hermojenikin takia.

Muinaisen aloituksen jäljet

Olin minä näitä vähän näköjään tökkinyt aikoinaan. Napit oli enempivähempi siivottu, palasteltu, dremelöity (Hellb:n ja Summonerin jalkaholvit olin aukonut) ja osittain kasattukin. Samoin miniatyyrit oli osittain maalattu mustaksi. Mikä sitten onkaan aiheuttanut hanskojen tippumisen, se on iskenyt selvästi kesken kaiken.

Uudelleenaloitus

Heti ensi töikseni rupesin pukertamaan nappeja kasaan ja ihmettelemään, mitä kumman variantteja nämä olivatkaan olevinaan. Kuten todettua, Gargoyle on ilmeisesti joku satunnainen kasaanlyöty yhdistelmä, kunhan en vaan joutunut toista Prime-varianttia ottamaan Clusterini riveihin. Joo joo, kyllä Falconeilla pitäisi olla laumoittain Gargoylejä, mutta kun minusta ne ovat niin naurettavan rumia, että kaksi saa olla enemmän kuin tarpeeksi!

Veljekset H & S eivät vaatineet mitään urheilua, vaan silkan kasaamisen. Summonerin vasemman jalan olin aikoja sitten katkonut polvesta vähän erilaista asentoa varten. Katsotaan, mitä tuosta loppujen lopuksi tulee.

Mad Dog taas... no, kuvastakin näkee että se oli vielä alkutekijöissään. C-variantti on aseistettu tasan kahdella Gauss Riflellä, joten nuo LRM-paketit tulee umpioida siisteiksi tai ainakin ohjuksettomiksi, jollei muuta. Kaikki väkivaltaisempi työstö on luonnollisestikin tehtävä ennen rakennusvaihetta, muuten veikkaan, että pienimmät palaset lentäisivät käsittämättömällä nopeudella tangentin suuntaan ja jäisivät todennäköisesti sille tielleen.

Valmista: projekti I/13

Tadaa!

Vuoden ensimmäinen malliprojekti on nyt valmis. Touhuun upposi tasan viisi kuukautta, kun näpsin viimeiset lopetusotokset eilen. Raportointi jäi sattuneesta syystä tälle seuraavalle päivälle. Projektirutinoitten kunniakkaiden perinteiden mukaisesti työtahti on ollut ihan mitä sattuu ja aivan kaikki on vaikuttanut siihen, aina säästä lähtien.

Mitään kovinkaan oleellista en keksi sanoa tähän väliin. Olen lähinnä tyytyväinen siihen, että tekele on valmis ja lopputulokseenkin olen ihan suopeasti suhtautuva. Parantamisen varaa on aina, joten en jää märehtimään tätä sen enempää. Olen itse asiassa sen verran tyytyväinen, että atkossa saatan harkita lisää lentäviä vekottimia samassa skaalassa ihan vaihtelunkin vuoksi. Jos hullummaksi tulen, aiheena voisi olla jotain moderniakin.

Kuvasatoa

Tässä nippu kuvia hätäisesti aanelosista kyhätyllä taustajemmalla. Kaikkia jouduin oikaisemaan, kiitos ultrainnokkaan valokuvausassistentin, jonka kanssa tripodin käsittelystä keskustellessani huomasin yhden jalan härpäkkeen liikahtaneen irti paikaltaan...

Loppulitkut

Päätöksenteko

Kuten tunnettua, olin miettinyt koneen litkuttelua jo jonkun aikaa. Eiliseen asti mielialani oli "näh, menee vaan pilalle", mutta kun mallin pinnan tuijottelu johti siihen, että epätarkoiksi menneet paneelien rajat rupesivat ärsyttämään aina vain enemmän, mieleni muuttui ratkaisevasti.

Pintain pesu

Kaivoin Citadelin Devlan Mudin esiin ja räimin sillä koko rakkineen ympäri pitkittäissuntaisin vedoin. Toivottuna lopputuloksena oli, samoin kuin alustan kanssa, sateenpieksemä look. Tuostahan sen näkee:

Mitä vielä?

Loppu on käsillä. Mietin vielä, että mustaisin (Badab Blackillä) tuota konetykin suuaukkoa ennen lopetusjulistusta. Siinä se. Vihdoin viimein.

Jo riittää

Sisäkkäistähtien tuike

Teipin kanssa soheltamisen (tai aiemmin kommenteissa mainitun ohuen punakynän ostamisen) asemesta nappasin pienen, ohuen muovirimpulan kätösiini. Kaikki tietävät nuo vaatteissa olevien lirpakkeiden kiinnityspalikat, oletan? Sellaisen dippasin punamaaliin ja tuhersin ulkolaidat tähtien valkoreunojen ulkopuolelle. Sattuneesta ja dokumentoimattomasta syystä jouduin lievästi paksuntamaan ääriviivoja siitä, mitä olisi mahdollista tehdä. Elämä on kovaa ja taide vaatii uhrauksia.

Tässä ollaan tänään, koetan saada paneelirajat litkuteltua tässä joku ilta. Sitten onkin jo loppukuvien oton aika - sekä ennen että jälkeen alustalle asennuksen.

Sakarat pyörivät silmissä

"Viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen"

Joku muistaakseni sanoi suunnilleen noin joskus. Tämän rundin tunnustettava fakta on se, että jos olisin jättänyt nuo valkoiset runnut sutimatta paikoilleen vaikka tiesin niiden kuuluvan mukaan, olisin kärsinyt vähintäänkin sisäisesti. Joten mitä muuta voin kuin käydä sapluunoitteni ja teipin kimppuun.

Syvä hengenveto ja työn touhuun

Tämä vaihe arvelutti mitä suurimmin. Syynä on varmaan se, että edellisyritykseni pienemmillä punatähdillä ja valkoisilla rajoilla meni niin vakavasti - onneksi todistusaineettomasti - metsään. Se ei pelaa joka pelkää, joten vetelin valkoisia viivoja pitkin mallineeni reunoja. Kuusi tähteä oli nopeasti pilattu, mutta odottaminen se vasta oli tuskaa.

Välitulos

Maalien vihdoin kuivuttua olin jostain syystä hermostuneempi kuin ennen aloittamista. Ultravarovaisesti irroitin ensimmäisen kohteeni, vasemman sivuvakaajan teippitähden. Himmel! Sehän jopa näytti joltain! Punainen sisus ja reunat vaatisivat vielä lisäkorjailua, mutta se nyt ei huolestuttanut lainkaan näin paljon.

Tonnien kivilohkare vierähti pumppuparkani päältä. Miten kummassa  tällainen harrastelu voikin olla näin hermojaraastavaa? Enkä nyt tarkoita millin murto-osien palojen metsästelyä matoilta tai pinnoilta ylipäätään - tai niiden asetteluongelmia. Ne ovat ihan eri sarjaa :p

Ei se tähän loppunut. Sörkittävää ja korjailtavaa on, mutta vihdoin ollaan taas siinä vaiheessa projektia, että maaliviiva häämöttää tuolla jossain. Mainiota, mainiota.

Pelinkehityspeli Game Dev Tycoon

Törmäsin tuossa joskus artikkeliin, jossa Greenheart Gamesin esikoisteos Game Dev Tycoon mainittiin piraattilähestymistapansa ansiosta. Opiskelijaversion käyttäjillä oli ongelmana, että tietyssä vaiheessa peliä pelaajan tekeleiden myynti rysähti nollille, koska, pelin sanoin "kaikki kopioivat pelisi". Jotkut olivat sitten nurisseet vielä pelin foorumeillekin aiheesta ja mikä ehkä naurettavinta, udelleet, josko voisivat vaikka tutkia DRM-kuvioita tai jotain. Ja itkivät, miten perseestä ja epäreilua on, että heidän peli-ilonsa menee pipariksi kun jengi kopioi heidän pelejään sen sijaan, että ostaisivat ne.
 
Nauroin ihan ääneen ja ostin tämän ihan vaan tukeakseni mielestäni upeaa vetoa. Joku viikko (tai kuukausi) takaperin sain mailissa Steam-avaimen ja pari viikkoa sitten sain kokeiltuakin. Melko mainio tekele, näin lievästi sanottuna ja siihen tärvätyn vähäisen vapaa-ajan perusteella.

Molemmat peukut pystyyn ja suu messingille 8)

Pohjaduuni

Jalustan maalaus ja sotkeminen

Viimeksi läiskin muovilevyt paikoilleen ja liimailin vähän soramaista täytettä sopiviin paikkoihin. Sen jälkeen pohjamaalasin koko roskan harmaaksi. Simppeliä.
Alustan paljaaksi jäävän osan maalasin erikseen Tamiyan XF-10 Flat Brownilla. Muistelisin muutamia hassuja jälkiä jääneen jäljelle, korjaan ne vielä myöhemmin. Ehkä jatkan vielä pienellä vaaleamman ruskean kuivaharjaamisella kauniiksi lopuksi, vaikka lievän epätasainen peittävyys antaa jo itsessään mukavan elävän pinnan tuolle kalikalle.

Sään runtelema hangaaripiha

Tasainen harmaa pinta olisi ollut kovin tylsä. Sudin siis päälle vielä pääpinnat epämääräisesti puolitummalla harmaalla ja kuivaharjasin kulmia vaaleammalla harmaalla, niillä perinteisillä Vallejon harmaillani.
Näiden kuivuttua päätin ottaa alkukesästä saamani litkut koekäyttöön. Pinnat litkutin Vallejon harmaalla ja soraisat osat vielä erikseen ruskealla (Model Wash 76.516 Grey; Model Wash 76.513 Brown) litkulla.

Minusta koko viritelmä näytti mukavan syksyiseltä, joten tiputtelin sinne tänne lätäköitä uskollisella Vallejon akryylivedellä (Still Water 26230). Ehkä noille lätäköille olisi voinut tehdä jotain muutakin, mutta olkoot noin, näkyvät sopivasta kulmasta jos näkyvät.

Rikkaruohot

Kaiken tämän kuivuttua ja asetuttua pikaliimasin pari Woodland Scenicsin ruohotupsua isoimman sorakulman ja lohkeilleen betonilaatan rajalle. Sitten pudottelin satunnaisiin rakosiin tipan pikaliimaa ja tökkäsin WS:n foliage-röpellystä. Vauhtiin päästyäni otin samaisesta alkukesän paketistani esille Vallejon pigmenttipurkit ja tutun Tamiyan pigmenttipaletin. Keskityin ensimmäisistä harmaan pudun kanssa lähinnä laattojen rakoihin, hiekkapudun kanssa sorakeskittymiin ja vanhan paletin märän hiekan ja mudan kanssa vähän sinne tänne, laattojen isommille alueille. Mutaa sotkin lähinnä kuva-asettelun yläosaan ja märkää hiekkaa alaosaan, sorakulmaan.

Testikuvia 

Kokonaisuus on kuvaavinaan vähän heikosti ylläpidettyä lentotukikohdan hangaarin pihaa, jonne rikkaruohot sun muut ovat tekemässä vääjäämätöntä paluutaan. Omiin surkeisiin silmiini efekti on oikeanlainen, ei teistä lukijoista ja kuvien väijyjistä taas aina tiedä...