Tornissa kukkumista

Jatkoa edellisestä

Torni on ollut viime viikkojen ykköskohde, koska se on kutakuinkin viimeinen keskeneräinen osakokonaisuus. Sisäkylkiin ei tule kovinkaan paljoa rompetta, parit konepistoolit lähipuolustusta varten, varakiertokaukoputki tai vastaava, pari boksia ja tyhjä kela. Mietin, että olisiko tuohon kelaan pitänyt vetää jotain sisältöä, mutten vielä keksinyt, mitä siihen oikein sopisi kiepittää.
Tuhrasin palikat vihreiksi ihan käsipelillä tässä vaiheessa. Ulkopinnat roiskin sitten, kun sinne asti päästään.

Tornia kasaan

Kun olin saanut telineessään lojuvat patruunalaukaussetit maalattua kelvolliseen kuosiin, ryhdyin kasaamaan tykkitornia. Pitääkseni pakotiet avoinna tämä tarkoitti tietysti sitä, että vain etu- ja takaosat pääsivät paikoilleen ja kylkilevyt jäivät odottelemaan hamaa tulevaisuutta. Eivät ne olleet edes vielä valmiit, joten ei niitä olisi kannattanut kiinnittääkään (kts. mielettömät reiät noissa kuvissa).

Olin jotenkin kuvitellut, että nuo naurettavat valulaitteiston jättämät onkalot tornin sivulevyjen sisäpinnoissa olisi edes sijoiteltu sen verran fiksusti, että tornin kalusto olisi peittänyt ne. Ehei veikkonen! Roinaa oli sekä ihan liian vähän että ihan toisaalle sijoitettuna, ehkä valun rumuutta alleviivatakseen. Koska hyvänsuopa oletusarvaukseni meni (taas) näin vakavasti metsään enkä halunnut jättää sotakonettani näyttämään teinin poskilta, kaivoin Tamiya-kittini (putty) esiin ja siloittelin palasia vähäsen. Kevyen päällemaalailun jälkeen lopputulos oli ainakin siedettävämpi. Jees.

Koesovittelua

Tietysti tornia piti koesovittaakin vähän, että näin, oliko tästä tulossa yhtään mitään. On tulossa.
Kuvista näkee myös, että pyörsin (taas) pyhät puheeni ja iskin sarjan hantaakit sittenkin kiinni sekä moottoritilan että kuskin ja ajajan luukkuihin. Testaamani räätälöidyt (kustomoidut) jekkulankakahvat eivät oikein toimineet halutulla tavalla. Sarjan muovimöhkäleet olivat paremman näköiset, järkyttävää kyllä.

Tykkiä torniin

Tavallisen hitaasti

Viikon aikaansaannokset ovat jääneet häkellyttävän vähäisiksi, tosimaailman sysättyä ajankäytön useampaan kertaan keskeytysvektorille. Näin käy välillä. Sain siis tasantarkkaan tykin peräkappaleen kasaan ja tornin rinkulaan kiinni. Eipä tuossa mitään kummempaa. Niin no, ohjeessa oli kiehtovasti kahteen kertaan listattu käytettäväksi osa 18E (E-rangassa osa 18 on tornin taka-alaosa) ja tähän kuvaan se olisi tullut tuon alemman veivin yläpuolelle pistoolin kahvan näköisena vimpaimena, kepakkoonsa kiinnitettynä. En sitten löytänyt mistään muualtakaan vastaavaa osaa, saas nyt nähdä mitä tuolle teen. Simpura.

Uusi muutos rakennusjärjestykseen

Ohjetta väijyessäni tulin siihen tulokseen, että jatkoaskeleet tulevat olemaan kutakuinkin seuraavat: kasailen tornin hissukseen samalla sisäpuolia käsin maalaillen. Kun torni on kasattu ja paikallaan, voin roiskia maalit ulkopintaan koko vaunun mitalta. Alunperin meinasin tehdä vähän toisin, mutta tornin detaljointi olisi aikalailla haastavaa kokoonpanon jälkeen. Jotta näin.

Kokonaisuushan on jo melkein nähtävissä!

Vauhtia näppeihin

Räpellysinnostus puraisi mehevästi, joten olen askaroinnut vaununkuvatuksen parissa vähän joka päivä. Kun sain rungonpuolikkaat kutakuinkin hyvään kuosiin, jäljelle jäi enää sekä jo toissaviikolla miettimäni kustomoidut hantaakit ja rakkineen kasaanlyönti. Luonnollisestikaan en ikinä malttanut kaivaa jekkulankojani mistään, vaan kahvat loistavat edelleen poissaolollaan. Kyllä minä ne joku päivä saan väänneltyä paikoilleen.

Telahäkkyrät

Kun vaunun runko oli kutakuinkin siinä kunnossa, että työkaluja lukuunottamatta mitään ei enää uupunut, käänsin ahnaat sormeni kohti telakoneistoa. Vetopyörät iskin kasaan ja löin paikoilleen, ajatuksenani oli jättää idler wheel (suomenkielinen termi hakusessa, johtopyöräksi sitä jossain pienoismallit.net-rutinoissa kutsuttiin) irralleen ja kiinnittää se sitten samaan aikaan lakujen kanssa. Näinpä seuraavaksi askareeksi nousikin telapyörien ja niiden kiikuttimien kasaaminen.

Taidan toteuttaa noiden maalaamisen erikseen ja kiinnittää ne sitten myöhemmin (erikseen maalattuun) runkoon. Saan samalla ehkä sotkettua nämä kiikut ja alarungon vähän hienommin kuin jos rupeaisin säistämään vasta sitten, kun koko sekamelska on nipussa ja osaset varjostavat toisiaan ikävästi.

Amme umpeen ja menoksi

Mitäs tässä enää arpomaan, kun kaikki on melkeinpä valmista siinä määrin, jossa on tarkoituskin? Pienen kuivasovittelun jälkeen paiskasin kannen kiinni ja jätin kuivumaan. Kuvat ovat kiireestä johtuen karmeat, pahoittelen mitä syvimmin. Vaiheessa-kuviahan ne ovat, joten pidätän oikeuden rakeisen sotkun jakamiseen, valmiista tekeleestä sitten otan vähän huolellisempaa todistusmateriaalia.

Näin. Joudun toki roiskimaan korjauskerroksen pohjamaalia, mutta se vaihe oli tiedossa jo iäisyys sitten. Taidan kyllä siirtyä seuraavaksi tornin kimppuun ja hoitaa maalailun vasta ihan lopuksi. Takarungosta puuttuvat kaikensorttiset työkalut eli lapiot, moukarit ja rautakanget - ne pääsevät paikoilleen kun runko on britti-imperiumin hengessä vihertävä.

Taka- ja ylärungon kimpussa

Bisnestä tavalliseen tapaan

Olen pakertanut vaunun parissa kutakuinkin siellä, missä aiemminkin. Rakentelujärjestys on vähän mielivaltainen ja riippuu aikalailla siitä, mitä meinaan milloinkin maalata. Tuoreimmat rakentelutuokiot ovat keskittyneet takarunkoon ja eilisiltana napsin luukkuja paikoilleen kannella. Kuskin ja radistin luukkujen kahvoja en käyttänyt, koska minusta nuo palikat näyttävät ihan liian suurilta kaikkeen muuhun verrattuna. Koetan metsästää jostain pienimmän (halkaisijaltaan siis) metallilankani, jos siitä vaikka saisin kivat hantaakit aikaan. Jos jotain muitakin oleellisia paikkoja on, taidan toteuttaa samanlaiset niihinkin ihan vaan yhtenäisyyden ja askartelun vuoksi. Muuten mennään aikalailla suoraan askista -metodilla, koska muuten tähän menee vielä enemmän aikaa ja haluaisin kovasti saada tänä vuonna edes pari projektia valmiiksi asti ;)

Kohelsinkohan?

Ideana on jättää luukut kiinni, joten sisätilojen kanssa en meinaa ottaa paljoa kierroksia. Jostain syystä tuossa takarungossa oli silti vähän ylimääräistä hämminkiä. Palikat olivat ymmärtääkseni siihenkin asti ihan oikeilla paikoillaan ja olivat sopineet mitä mainioimmin. Vaan kun rupesin puskemaan bensatankkeja paikoilleen (niiden sivulirpakkeista syntyi jonkunlainen hämmentävä puolipohjaton laatikkoviritelmä), palaset eivät sopineet niin millään. Pohjat eivät uponneet pohjaan asti ja reunat tökkivät nekin vastaan, lopputuloksena millitolkulla irvistystä takareunassa. Mengelöin siis ylimääräiset mäkeen sillä idealla, että luukkujen takana ovat mitä ovat - vain ulkomuoto ratkaisee.

Nyt arvon hiljaa mielessäni, onko noiden sisäpintojen maalaaminen alkuunkaan oleellista vai pitäisikö niihin huljauttaa vain pikainen maalipinta. Jos jättäisin ne pohjamaalin ja paljaan muovin värisiksi, jäisivät ne mitä todennäköisimmin kuitenkin kaivelemaan. Niin ja alakautta saattaisi nähdä vähän tuonne sisäpuolelle, joten ei noita ihan alastomiksi voi jättää senkään takia!
Taidankin siis jo tietää oman vastaukseni.