28.6.2012

Kansallisuuden mustavalkoinen tunnustus

Palkkiristien aika

Kovin on ollut kiireistä tämä aikani viime viikkoina. Nappasin silti itseäni taas vaihteeksi niskasta kiinni ja sudin palkkiristit vaunun kylkiin ja takabokseihin. Käsin, kuten tapanani on. Tällä kertaa päädyin tekemään pienen pieniä merkkejä, ihan vaihtelun vuoksi.

Ajanpeluuaika käy vähiin

En minä voi kauaa pelata aikaa tämän näppäilyn kanssa, joudun kohta käymään noiden loppuosien kimppuun. Pitää vielä vaan vähän arpoa, missä järjestyksessä ne ja talvimaali tulevat työjonoon.
Todennäköisesti väärässä sellaisessa.

20.6.2012

Teräskissan terästassut

Lyhyen ytimekästä viestintää tälle(kin) viikolle. Maalasin renkaiden reunat käsin ja löin kaikki vetopyöriä lukuunottamatta paikoilleen. Seuraavaksi pikkusälää ja talvinaamiointi.


Tämän on kyllä oltava ennätyslyhyt postaus omassa historiassani...

13.6.2012

Vauhdikas naamiointi

Potkua persuksille

Otinpas itseäni vihdoin niskasta kiinni ja rupesin maalaamaan ihan tosissani tätä retaletta. Pohjamaaluuttelun viimeistelyyn ei montaa nokantuhausta mennyt, mikä oli ihan kiva juttu tässä vaiheessa projektia...
Vauhdissa napattu kuvatus pohjustetusta tekeleestä

 Yksinkertaista ja helppoa

Ajattelin, että yksinkertainen lähestymistapa on se paras. Mukamas. Joka tapauksessa, aiemmista sakemannilaitteista poiketen ajattelin pistää värimaiseman vaunun pintaan eri järjestyksessä. Jotenkin tuo edelliskertojen "Dunkelgelb alle ja loput päälle" tuntui huonommalta kun sitä vertaa viimeisen mallin "vihreä pohjalle ja käkkyrät sen päälle"-lähestymistapaan.

Ehkä toinen värijärjestys tosiaan oli parempi tai olin vaan oppinut jotain jossain välissä ihan huomaamattani. Tai sitten Lifecolorin maalit olivat parempia. Kokeilemallahan se selviäisi!

Maalit koneeseen ja koneesta vaunuun

Ykkösrundi

Vallejon Verde Panzer sai mitä suurimman kunnian päästä pohjakerrokseksi. Olin jossain menneisyyden vaiheessa innostunut laimentelemaan tuota vähän enemmän kuin olisi tarvinnut, joten litku oli vähän laihaa. Muutamalla kerroksella ongelmasta päästiin, joten ei suurta vaivaa siitäkään.
Vihertävä elämys

Kakkosrundi

Jotenkin tuntui luontevimmalta iskeä ruskeat (Vallejon Marron Panzer) raidat seuraavaksi pintaan. Niillä saisi jonkunmoisen kuvionkin aikaan hienoksi aluksi. Tämän päälle olisi näppärä vetää loput raidat, joilla muotoa rikottaisiin vähän räikeämmin.
Ihan vänkä se näinkin on, mutta vähän köyhähkö

Kolmosrundi

Itsestäänselväksi lopuksi täytinkin maalisäiliön Dunkelgelbillä, jota Vallejon veikkoset kutsuvat Amarillo Panzeriksi, omista erikoisista syistään. Tämän maalin kanssa oli vähän hämminkiä, kynäruisku sylki ajoittain pieniä osittain kuivuneita maaliklimppejä pihalle. Perkele.
Lopputulos ei siis jäänyt ihan siisteimmäksi, mutta syy on omani. Isoilta osin maalirunnut tuntuvat myös olevan aina parhaimmillaan takaosassa vaunua ja epämääräisimmillään keulassa - mallista riippumatta. Tässä lienee taas selkeä itsetutkiskelun ja vankan lisäharjoittelun paikka.
Oikea kylki leluitta
Vasen kylki niin ikään leluitta
Pieni osa esim. vasemman kyljen hassuudesta johtuu siitä, että koetin väkisin ampua kuvion pintaan vaikka järkevämpänä olisin pitänyt ruiskunsiivoustauon. Kuten sanoin, omaa kohellustani tämäkin oli. Joka tapauksessa, maalipinnan hassuus tai epätäydellisyys ei ole tässä projektissa huippuoleellista. Senkin lisäksi, että naamiokuviot ovat sellaisia kuin miksi joku ne menee maalaamaan, tämän päälle tulee se pahamaineinen talvikerros. Joten... kyllä se tästä.

Taustalla kuhisee

Ilman tämän ihmeellisempää mainintaa: maalasin minä noita muitakin palasia. Telapyörät tulevat vielä vaatimaan käsinmaalailua, mutta muuten nekin ovat valmiina. Jees.

7.6.2012

Pohjavihreää

Tämä on sitten taas kuvaköyhä postaus, kun en ole ollut kovin muistavainen tuon askeleiden ikuistelun kanssa viime aikoina Roiskittuani pohjamaalin oleellisiin paikkoihin ja sohellettuani taistelutilan sisäseinät mukavan valkoisiksi tykin peräosineen kaikkineen, löin palat kiinni ja myhäilin.

Ärrinmurrin

En myhäillyt kauaa, sillä keula irvisti vähän. Toki olisin saanut siirrettyä irveen peräosaan, mutta siellä railojen jemmailu on hippasen haastavampaa, joten sai jäädä nenälle. Pläjäytin kittiä onkaloalueelle ja levittelyn & tasoittelun jälkeen jätin kuivumaan hyväksi aikaa omiin oloihinsa.

Tänäiltana otin ja hioin rivoimmat röpelöt mäkeen ja pyyhin pinnat puhtaaksi. Jostain syystä en halunnut pientä pölyä maalipintani alle. Ultrajännittävästi suihkinkin seuraavaksi noin 60% pinnoista German Tank Greenillä. Loput huomenna tai sitten kun ylipäätään ehtii, saa nähdä. Niin ja se mahdollinen korjailu, jos tuohon jäi jotain ärsyttävänkokoisia aukkoja, jotka huomaan perinteisesti vasta maalin kuivuttua.

Ja sitten?

Vihreän pinnan valmistuttua sohin epämääräisen naamiokuvion ruskealla ja dunkelgelbillä pintaan, ehkä yritän taas onneani kansallisuustunnusten sun muiden kanssa. Tai no, yritän, se on jo tiedossa.

Tämän osuuden jälkeen pistän telaroippeet kasaan ja totean, että "se on melkein tässä".

Ylimielisen julistuksen jälkeen onkin oiva aika sotkea lisää eli käydä melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen vesivärien kimppuun. Jos vaikka onnistuisin pykälän verran paremmin tuon talvipinnan kanssa. Mietin jopa hetken, että pitäisikö tälle yrittää ihan pohja tehdä, mutta katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Etukäteen en uskalla edes harkita vakavammin.