Vuosi takana ja mechi edistyy hitaasti

Kas kummaa, tajusin juuri, että aloitin tämän pöhkön puuhastelun jo viime elokuussa! Hämmentävästi olen (mielestäni) järkyttävän pitkän ajanjakson lisäksi puskettua myös enemmän kuin ne vajaat kymmenen postausta, joiden täyttymistä suvaitsin epäillä. En ihan ilman syytä vaikka näkyy tämä kitinä luonnistuvan tällä ~kerta viikossa -tahdillakin. Hämmentävää.

Vaan se siitä, ketä tuo muka kiinnostaa? Asiaan!

---

Viime päivien agendassa on ollut ennemminkin Borderlandsin peluu (toinen kierros Mordecailla) ja sen sellainen, ei niinkään askartelu. Syytän siitä sadesäätä(kin). Muutamia pikkudetaljeja olen sentään saanut sörkittyä. Ensimmäisenä kävin vihanpitovälineiden kimppuun: flat aluminiumia erisorttisten laserien suuaukkoihin ja käsien AutoCannonien putkiin. Päälle sitten musta litkuttelu, jotta a) eroavat torsosta ja b) ovat vähemmän silmiinpistäviä.
Samalla vaivalla nykäisin rotjakkeen lonkkapalan kiinni torsoon, kun ruiskuttelu ei enää ollut syynä pitää vihreitä osia erossa metallisista. Jalat pistän paikoilleen vasta logojen maalaamisen jälkeen, ihan vain pitääkseni asiat simppeleinä.

Tiedä nyt sitten, miten hyvä idea tämä on, mutta menköön. Leikkelin aiemmin säästämästäni läpinäkyvästä muovihässäkästä kaistaleen irti ja pyyhkäisin sen pintaa pari kertaa yksisuuntaisesti karkealla hiomapaperilla. Tällä sain hassun efektin muovin pintaan. Pienen sovittelun ja puolentusinan kapean suikaleen irtileikkaamisen jälkeen hallussani oli juuri valonheittimen "suuaukkoon" sopiva levy. Ehkä se näyttää ihan siistiltä paikallaan.

Ahdistavan nopeasti katoavan ilta-auringon valossa maalasin muutaman läiskän keltaiseksi, jotta saan huomenissa viimeisteltyä samaiset alueet caution-raidoiksi. Koska ohjuslavettien luukut saivat reunoilleen caution-alueen, jätin muut merkinnät vähän vähemmälle, ettei Warhammeristani tule ihan sirkusvaunun (tai jonkun hämärämmän Warhammer 40 000 -faktion tankin) näköistä ilmsestystä...

Rauhallinen paluu rakentelun pariin

Kävin kaivamassa kaupan syövereistä tuota viimeksi kaipaamaani kierreteippiä. Siinä käyttöä ihmetellessäni mietin, että onkohan tuosta aika haperon oloisesta tavarasta mihinkään. Vetäisin kunkin liitoksen uroskappaleen kierteisiin yhden kierroksen ja ruuvasin toisen kilkkeen päälle. Sama kolmesti ja kokeilemaan... Himmel, sehän jopa toimi!

En tiedä, miksi olin yllättynyt, mutta olinpa kumminkin. Pääasia, että yllätys oli positiivinen. Testasin samalla vaivalla roiskia vihreää maalia Warhammerin torsoon. Ottaen huomioon, että valaistusolosuhteet eivät ole illasta enää optimaaliset, jälki oli ihan mainiota eikä paikattavaakaan jäänyt kauhean paljon.

Jalkojen kanssa ei ollut enää juurikaan tehtävää, mitä nyt sudin mustan litkun pintaan ja myöhemmin punaiset roiskeet sinne tänne. Tällä kerralla uskaltauduin sotkemaan vähän enemmän kuin Marauderin jalkojen kanssa. Loppudetaljointi eli tässä tapauksessa logot ovat vielä tekemättä, aloitin tosin tekemällä Omega-Galaksin logon planeetan jo paikalleen, loput ovat aika äkkiä tehdyt, jos homma etenee kuten viimeksi.

AFK

Turkanen sentään

Pohjamaalailin ahkerastiviilaamiani palasia tuossa yhtenä iltapäivänä ja opinpa taas, ettei ihan viimeisiään vetelevällä spraypurkilla kannata yrittää tehdä väkisin mitään. Jämät eivät enää toimineet turhan hyvin ja jouduin siivoamaan pintoja jälkikäteen. Maali oli rojahtanut pintaan jotenkin epämääräisesti, eikä suinkaan niin tasaisena pintana kuin olisi ollut sopivaa.

Sain ilokseni huomata, että valtaosa saumoista oli juuri niin kuin pitääkin: piilossa. Pari saumanjämää vaati lisähiomista ja kittailua sekä tuoreempaa pohjamaalia, mutta aika pientä tuo jälkikorjailtava oli sekä pinta-alassa että lukumäärässä mitattuna.

Sen sijaan, että olisin marssinut ostamaan uutta pohjaspraytä, meinasin vihkiä kompurani käyttöön kevyellä gray primerin roiskimisoperaatiolla. Lukaisin ohjeet vielä kerran läpi, ruuvasin molemmat(!) adapterit paikoilleen ja ruiskun letkun koko komeuden jatkoksi. Virta päälle ja suhinaa ihmettelemään.
Vuotavat vähän ilmaa, perkeleet. Tilanne on kutakuinkin odotettu ja ohjeen mukaan jotain putkimiehen teippiä pitäisi kietaista sopiviin kohtiin. Siispä jossain välissä suunta rautakauppaan ja siellä kyselemään joko tuolla nimellä tai kierreteipiksi kutsuttuna. Jotain teflonhäsmäkkää se on olevinaan ja rakkaalla lapsella on välillä ihan liian monta nimeä.

Pika-apuna testattu maalarinteippi ei luonnollisestikaan auttanut tarpeeksi.

Tällä viikolla on ihan tarpeeksi kiire muutenkin, teippishoppailu saa siis luvan jäädä viimeisen lomaviikon huviksi. Onhan tässä aikaa, mutta silti harmittaa hippasen, kun en päässyt käyttämään uusinta leluani.

Maalasin jalat ja lantiopalat silti käsin niin kuin Marauderinkin kohdalla tein. Nuo kaipaavat vielä sekä litkuttelua että punaisen roiskintaa, jotta pääsen räpeltämään logojen sun muiden pariin käsivaralla.

Ohjaamon viereen tuleva antenni oli palikkana vähän ahdistavan näköinen, heitin tilalle juurikin näitä tilanteita varten hankitusta puolen euron tiesmikälie-harjasta yhden mustan karvan. Näyttää ihan antennilta 8) Samalla vaivalla porasin noiden oletettavasti konekiväärien piippuja esittävistä putkista suuaukot auki, näyttävät ehkä vähän vähemmän tökeröiltä. Niin ja näkeehän tuossa tuon keskeneräisen fikkarinkin, josta puuttuu suojalasi vielä ihan tyystin.

Projekti 4/2011

Marauder ei saa olla kovin kauaa yksin, rupesin samantien väkertämään Warhammer IIC:n jotain varianttia, saa taas nähdä mikä tuostakin tulee. Tällä kerralla tiesin toki välttää osan typeryyksistä, jotka tein viime kierroksella. Pitäisi yleensäkin muistaa koheltaa vähemmän ja harkita enemmän... siis pitäisi.

Malli on vähäosainen eikä ohjetta ole pituudella pilattu. Kahteen rankaan jaettuja osia on nelisenkymmentä ja kokoamisaskeleitakin taisi olla peräti kuusi. Ei se mitään, kyllä siinäkin saa mokattua ihan yllin kyllin, jos oikein yrittää.

Aloitin taas kiltisti ihan alusta. Ensin kädet tykkeineen kasaan, putket meinasivat ruveta irvistelemään, joten pistin ne kevyeen teippipuristukseen - en olettanut, että pyykkipoikaratkaisu olisi ollut tarpeen näin kevyellä irvailulla. Mietin hetken, olisiko tuon SRM-6 -lavetin luukut pitänyt avata ja askarrella ohjuksien kärjet jostain, mutta meikäläisen työkaluilla luukut eivät olisi auenneet siististi. Enkä ollut ihan varma, olisinko saanut uudet askarreltua muovisuirosta, joten luukut saivat jäädä kiinni. Samalla rytinällä pistin reisiosat yhteen.

Olin hyvin, hyvin vähällä jatkaa rakentelua perusinnokkaana, mutta muistin sudenkuopan. Viimeksi osien saumat näkyivät röyhkeästi kun en tajunnut fiksata niitä ajoissa. Nyt siis jätin rakentelun ja annoin osien kuivua ihan rauhassa vähän aikaa. Palikoiden kuivuttua otin ja viilasin kaikki saumaosat niin tasaiseksi kuin pikkuviilallani kykenin. Samalla vimmalla silppusin torson selkäpuolelta tuon tyystin ylimääräisen D7-kohomerkinnän pois. Sen paikalle voisi maalata vaikka Klaanilogon tai jotain muuta Oleellista ja Tärkeää.

Silppuamisen makuun päästyäni iskin silmäni vasemman hartian fikkariin. Laurentius oli taannoin kehunut aukovansa omastaan tuon valetun linssin ja pistävänsä sisuskalut parempaan kuosiin. Idea oli ja on edelleen hyvä eli varastamisen arvoinen. Porailin nipun reikiä reunoja pitkin ja mätkin ylimääräisen palan hiiteen. Nyt pitää vielä keksiä, millaiset sisukset tuolle väännän. Oleellista on myös kehittää joku hyvä järjestys tuon maalaamiselle ja kasaamiselle, ettei tule pahempia korjattavia.

Eilisiltana rakensin sotakoneeni kintut loppuun ja viilailin uusimpien osien saumat kuntoon. Näin toimiessa mihinkään ei pitäisi jäädä ylimääräisiä rumia runtuja. Tuon ohjaamon "ilme" on kyllä aika psykoottinen "%D", mutta ehkä se näyttää rauhallisemmalta parin maalikerroksen jälkeen. Noin pieniin tuikkuihin minulla ei taida olla linssejä, tosin. Ehkä tästä kumminkin selvitään.

---

Ai niin, meinasin ihan unohtaa! Kävin viime viikolla Lelukaupassa pariinkin kertaan ja mukaan tarttui varustelukierteen tuorein taistelukärki, kompura kynäruiskuttelua helpottamaan. Nyt on hyvä 8)