Cave Johnson tässä!

Tämän kääntämisessä suomeksi ei ole mitään järkeä, joten koettakaa kestää tämä loistava sitaatti. Nauroin sille ääneen, kun ensi kerran kuulin. Se ei taas yllättäne ketään, joka on joskus joutunut kuuntelemaan juttujani ;)

"When life gives you lemons, you gotta do lemonade, right?"

Cave Johnson, CEO Aperture Science Laboratories

"Alright, I've been thinking. When life gives you lemons, don't make lemonade - make life take the lemons back! Get mad! I don't want your damn lemons, what am I supposed to do with these? Demand to see life's manager. Make life rue the day it thought it could give Cave Johnson lemons. Do you know who I am? I'm the man who's gonna burn your house down! With the lemons. I'm going to to get my engineers to invent a combustible lemon that burns your house down!"

© Chris "ammnra" Myles @ Flickr

Google löysi pari hienoa esimerkkiä aiheesta, jos vaikka nappaisi katsella/kuunnella aiheesta lisää:

Joku nero oli saanut jotain hienoa aikaan Minecraftissa ja se on aina oikein! Bravo!

Naputinaputipumpum

Kaikensorttisen rakentelujorinan seassa on välillä ollut höpinöitä peleistäkin, vaikken minä ole se paras tyyppi moisista selittämään. Vaihtelu virkistää, joten kommentoin New Vegasia taas pitkästä aikaa. Lyhyesti, koska en muista suoralta kädeltä, mihin jäin viimeksi.

Housen kanssa puljatessani kävin koko kartan läpi ja tein aivan kaikki vastaantulevat lisätehtävät loppuun. Vähän nuivaa oli, että tasokatto tuli vastaan ihan naurettavan aikaisin. Olisi pitänyt hakea joku modi, jolla olisi saanut kymmenen, parikymmentä leveliä lisää auottavaksi. Ei sillä, että tuossa oli mitään ongelmia mutta on mukavaa kuulla se ka-ching! ääni kun kirstuun kilahtaa taas pari kokemuspistettä. Myöhäistä siitä nyt on tosin nurista.

Housen tehtävät menivät kutakuinkin samassa tavalla kuin Yes Manin kanssa työskennellessä, nyt vain olisi pitänyt käydä estämässä yksi salamurha, mutta koska ko. ryhmän jäsenet eivät enää suhtautuneet allekirjoittaneeseen järin suopeasti parin väärinymmärryksen takia, tehtävää ei voinut edes aloittaa. Hitot siitä, tylsä se jannu olisi kuitenkin ollut ;) Tuon lisäksi ainoa mainittava ero oli, että nyt tiesin lukea parit lehdet (+10 Speech, +10 Barter) ja tappelemisen sijasta puhuin legaatti Laniuksen ympäri, ihan vaihtelun vuoksi. NCR:n kenraalin henkivartijoineen pistin silti nippuun, koska se äijä kävi hermoille. En edes harkinnut neuvottelemista ja rauhanomaista lopetusta.

Jossain vaiheessa, kun kaikelta muulta ehdin, rupesin selvittelemään Legioonan kanssa työskentelyä. Koska peli oli edelleen aikalailla loppuvaiheessa, erisorttisia tehtäviä ei ollut kauhean paljon tarjolla, joten ei niitä ole mitään mieltä toistaa taas. Caesar-sedän päätä pääsin tosin roplaamaan, se hienompi ratkaisuvaihtoehto ei tosin auennut, koska medicine-skillini jäi yhden (1) pisteen päähän. No, ensi kerralla sitten. Nyt tosin pääsin harrastamaan salamurhausta. En keksinyt mitään ovelampaa kuin Vertibirdin pommittamisen (taas se Patriot's Cookbook pelasti +10 Explosives -bonuksellaan) mutta kaipa tuonkin voisi muutamalla tavalla suorittaa alta pois. Lopputaistelu oli mukava, nyt onnistuin myös näkemään Boomerien pommikoneen työn touhussa. Kauniiksi lopuksi sain pistää uhoavan kenraali Oliverin pois päiviltä. Oikein.

"Firestorm coming closer,
Napalm to the bone"

Nyt on jäljellä enää NCR:n eduksi toimiminen ja se on kyllä ehdottomasti kaikkein vähiten mielenkiintoinen suunta koko tarinassa. Ne ovat jotenkin niin epämiellyttävää väkeä.

---

Menin myös hommaamaan Duke Nukem Foreverin, jonka alkua olen ehtinyt vähän ihmetellä. Muutaman tunnin ajan ainakin, mikään kiire kun ei ole ollut.

Alku on kokonaisuudessaan vähän erikoinen fps-pelille, muttei se minua mitenkään ihmeemmin häirinnyt. Hiippailua eestaas, ajelua pikkuautolla ja sitten vihdoin päästään präiskintään itseensä. Tähän mennessä olen päässyt Lady Killer -kasinolta ulos, koheltanut Vegasin Stripillä ja pudonnut Duke Domen kellariin. En minä tämän perusteella ainakaan kykene ymmärtämään, miksi puoli netillistä nörttejä on vetänyt käsittämättömät itkupotkuraivarit DNF:stä.

Okei, huumori on ihan älyttömän pöljää ("kakkaa, ahahaahahahaa!" tai "Hotelli Fellatio, kihihihi"-tasoa) ja Duken onelinerit parempia/pahempia kuin kultaisen 80-luvun toimintapläjäyksissä niin kuin pitääkin. Kukaan ei myöskään pakota keräilemään pökäleitä pöntöistä ja heittelemään niitä eestaas. Tai minua ei ainakaan pakotettu. Muuten kaikki oheispelleily menee kutakuinkin edellisosan malliin: valoja voi naksutella päälle/pois, flippereitä / ysipalloa / yksikätistä rosvoa voi pelata ja sitä rataa. Uuden jutun tekemisestä tai voittamisesta saa +1-+5 Egoa eli maxHealthia.
Ainoa tähän mennessä ärsytyskynnykseni ylittänyt juttu on naishahmojen raivostuttavuus (kaikki kolme vastaantullutta ovat olleet kirkuvia pissiksiä), ei niitä jaksaisi kuunnella. Niin ja tasot ovat putkia, siitä voi ja tulee toki aina valittaa.

Toiminta itsessään on vallan mukavaa: mörköjä tulee ja ne niitetään maahan. Osa niistä jää kauas ammuskelemaan, osa ui suoraan liiveihin ja osa varppailee ympäriinsä ja aiheuttaa paniikkia ilmestyttyään huomaamatta selän taa. Sopivasti lämää ottaneet jäävät tuokioksi maahan polvilleen, jolloin ne voi mieltäylentävästi käydä teloittamassa. Jostain kumman syystä (konsolit?) Duke jaksaa kantaa tasan kahta pyssykkää samaan aikaan, mutta onneksi putkipommit ja lasermiinat sentään menevät eri taskuihin. Ripper syö murkulansa loppuun surullisen nopeasti, mutta on se kyllä mukava laite siitäkin huolimatta.

Graafinen ulkoasu on minusta ihan sellainen kuin mitä nämä 3d-räiskinnät tuntuvat nykyään olevan muutenkin, ei se mitenkään ruma ole. Kaikensorttisia efektejä (motion blurit, fokukset ja mitä näitä on) on käytetty, valoefektit ja vesi näyttävät hienoilta ja suihkussa seisoskellessaan ruutuun tulee vesipisaroita, höyryävässä tunnelissa ryömiessä ruutu sumenee jne. Minä näin nämä jälkimmäiset efektit ekaa kertaa Metroid Primessä, entäs sitten? En ole vielä lukenut kommenttia, jossa tuota väitettyä rumuutta selitettäisiin vaikka esimerkeillä.

Ei, en minä todellakaan ymmärrä kaikkea sitä itkua ja porua mitä tästä on taas pidetty. Ehkä olen outo tai ehkä en vaan odottanut jotain ihan mahdotonta. Tähänastisten kokemuksieni perusteella DNF on aikalailla vanha kunnon räiskintäpeli.

Tusssska ja ahdistussss

Tämän postauksen sisältö on vähäistä ja mitta (olevinaan) lyhyt. Helleaalto ja sen kaveriksi puskenut flunssa ei oikein innostanut näpertämään. Pääasiassa syy oli kyllä flunssan, se myönnettäköön, koska auringonpaisteessahan on kiva nyhrätä.

Hölmön näköiset saumat häiritsivät kovasti, koetin ensin viilailla niitä tykkipodeista, mutta ei siitä mitään tullut pikkuviilan kanssa. Seuraava looginen askel oli tietysti: Dremeli esiin ja suristamaan!
Lopputulos ei ihan ollut sitä mitä piti, mutta haitanneeko pieni rosoisuus sotakoneessa niin kauheasti? Eipä oikeastaan. Rupesin sitten maalailemaan pintoja (ylätorsossa pätkä, tykkipodit, jalat) uusiksi.

Nyt kun noita vihreitä elementtejä eli torsoa ja podeja katselee korjausmaalausyrityksen jälkeen niin tekee melkein mieli heittää koko osasto akkunasta ulos. Simpura. Ei minua nyt oikein hotsittaisi vetää uusiksi koko maalipintaa tai jotain... vaan saa nähdä, mitä tuo oikein vaatii.

On ehkä ihan hyvä juttu, että lompsahdan justkohta ensimmäiselle kesälomaosuudelleni ja voin jättää pari satunnaisempaa rutinaa automaattisesti postautumaan niin pysyypä tämäkin hengissä ilman turhaa stressailua.
Ei sillä, että minun olisi *pakko* postailla kerran viikkoon tai mitään :P

Omega-Galaksin kuosiyritys

Hyökkäsin maanantai-iltapäivän kunniaksi taas Hobby Pointiin metsästämään pieniä muovisia timantin näköisiä palasia. CBT-foorumeilla jotkut ovat harrastaneet sellaisten käyttämistä miniatyyrimechiensä energia-aseiden suuaukoissa. Väittävät, että ne näyttävät tyylikkäämmiltä kuin pelkästään jonkunvärisiksi maalatut suuaukot, vaikka olisi miten jewelöity (en muistanut suomenkielistä termiä tähän väliin, pahoittelen (artikkeli puhuu ohjaamon ikkunoista mutta sama toimii kauniisti myös energia-aseiden kanssa)). Ajattelin siis, että jos sopivan kokoluokan nappuloita löytyy niin voisihan sitä kokeilla. Tällaisia nappasin mukaani siinä uskossa, että sopisivat kuoppiinsa.

Tietysti niitä piti testata. Pudotin ison sinisen palan isompaan aukkoon ja ilokseni huomasin, että sehän sopi kuin napalmimyrsky metsään! Mainiota. Kokeilin astetta pienemmän punaisen palan sovittamista pienempään aukkoon ja sekin sopi kuin nakutettu. Onnekasta. Pohjamaalin kanssa punainen jalokivi ei tosin erottunut joten kokeilin vihreällä ja se näkyi paljon mukavammin. Ideana tässä on tietysti se, että kun kyseessä on energia-ase, sillä pitää olla kohdistuslinssi, -kristalli tai vastaava. Toki joku ihan linssinkin muotoinen palikka olisi sopinut, mutta jostain syystä tuo timanttileikkaus sopii mielestäni taktisemmin tähän touhuun.
Värien kanssa kuvio on tietysti se, että PPC:t ovat sinisiä ja erisorttiset laserit sitten kukin omilla väreillään. Itse olen maalannut tähän mennessä kaikkien miniatyyrimechieni laserien suuaukot punaiseksi, välittämättä kokoluokasta (Small, Medium, Large) tai tyypistä (normaali, pulssi). En ole toisaalta suunnitellut tekeväni eroa normaalien, ER- tai pulssilaserien ulkonäön kanssa joten korkeintaan voisin harkita, että esimerkiksi Small = punainen, Medium = keltainen ja Large = vihreä. Tällöin speksien mukaan tuo pienemmän kristallin olisi syytä olla kellertävä, koska tässä vekottimessa on kaksi Medium Pulse Laseria.

Toimii.

Kokeilin myöhemmin, että kyllä ne punaisetkin kristallit näkyvät ihan hyvin, kun tykkien putket oli myös maalattu metallisiksi.

Seuraavaksi pitikin testata, toimiiko tuo Omega-Galaksin maalikuvio mitenkään järkevästi vai tuleeko siitä ihan naurettavan näköinen. Sudin siis pariin palaan Tamiyan Flat Aluminiumia:

Sen kuivuttua litkutin pinnan ikivanhalla (toistakymmentä vuotta sitten minä sen ostin) Citadelin Green Washilla:

Ekana tuosta tuli mieleen vanhat Spearmint-Jenkkipaketit... Ei hyvä. Annoin tuon kuivua yön yli ja jatkoin seuraavana iltana lisälitkuttelulla (GW:n Badab black) ja ainakin tuo pieni pala rupesi näyttämään vähän paremmalta.

Seuraavaksi vuorossa oli luonnollisesti koko lopputorson ja käsien sutiminen ensin flat aluminiumilla ja sen päälle green washilla litkuttelu. Päätin vihreää lisäillessäni, että en maalaa ihan koko AutoCannonin peräosaa vihreäksi, putkesta nyt puhumattakaan, vaan jätän ihan vaihtelua kuosiin tuodakseni osan siitä metalliseksi. Minusta lopputulos näytti noin jotenkin tyylikkäämmältä.

Kaiken kuivuttua ihan rauhassa sudin kaiken päälle badab black -kerroksen ja metalliseksi jätettyjen osien pinnat, kuten AC:n osat ja takatorson Heat Sinkin, litkutin vielä myöhemmin GW:n Devlan mudilla.

Noita järkyttäviä saumoja pitää varmaan koettaa siivoilla vähän, näyttävät aika penseiltä tässä vaiheessa. Koheltaessani en siivonnut niitä näemmä kunnolla oikeaan aikaan. No, ei niistä (kai) niin kauheasti vaivaa tule olemaan.
Seuraavaksi pitänee käydä jalkojen kimppuun. Koetan varmaan pohjustaa ne oily steelillä tai gunmetalilla, päälle taas mustat litkuttelut. Ans' kattoo.

Projekti 3/2011

Tammikuun alussa Japanista tulleet animemangahäsmäkkälelut eli jostain Macrossista ja sellaisista suoraan kopioi.. eikun vaikutteita ottaneet alkuperäisiin BattleMecheihin kuuluvat Marauder ja Warhammer ovat päässeet FIFO-työjononi keulille. Toisin kuin herra L, joka aloitti Warhammerin parissa puuhaamisen, minä olen "aina" hingunnut Marauderia missä tahansa kokoluokassa itselleni. Harmillisesti pelinappulaskaalan Unseen Marauderit ovat hankalia/kalliita saada haltuunsa. Tämä kelpaa tässä vaiheessa oikein mainiosti.

Aloitin siis keskiviikkoiltana aukomalla lootan ja ihmettelemällä, mitä sisältä löytyykään. Kolme rangallista palikoita, kahdeksankohtainen ohje ja arkillinen vesisiirtokuvia jonka nakkasin oitis turhana arkiston puolelle. Tästä kävelevästä panssarivaunusta kun ei tule mitään animelelua vaan 3000-luvun(kin) taistelukenttien keisari: Marauder IIC.

Ryhdyin napsimaan palikoita irti ja siistimisen jälkeen kiinni toisiinsa ihan ohjeen mukaan, ensimmäisenä vuorossa siis jalat. Koesovittelua harjoittaessani huomasin, että koska näiden laitteiden niveliä saa liikutella, ei ole hyvä idea jättää näitä valkoisesta muovista valettuja palikoita ihan sellaiseen kuosiin. Maalasin siis pikaisesti tummalla kaikkien sitä kaipaavan näköisten valkoisten palojen sisäpuolet, ettei tulisi suru puseroon loppuvaiheessa... Olisi aika penseää katsella muuten ehkä onnistunutta jälkeä ja nähdä vain se jalan sisältä paistava lumenvalkoinen muovi.

Päätin, että yhden alkuillan tuloksena valmiiksirakennetut kädet ja jalat lantioineen ovat ihan tarpeeksi, joten dokumentoin askeleeni ja pakkasin romut seuraavaa kierrosta varten.

Seuraavana iltana askarrellessani huomasin, että ohje opasti vähän omituisesti. Rannenivel kääntää tykkipodeja sivusuunnassa ihan naurettavasti, eikä tuolla tavalla saa minkäänlaista järkevää asentoa aikaan, kun tykit osoittavat ties mihin. Mengelöin liimasaumoja askarteluveitsellä siten, että sain kuin sainkin kaikki palikat irti toisistaan ilman peruuttamatonta tuhoa. Pienen kiroilun ja tukiteippailun jälkeen kädet olivat vihdoin siinä kunnossa kuin missä halusin niiden olevan. Olisi pitänyt pyöritellä noita ihan rauhassa alunperinkin, taas voidaan todeta, että "hoppu tappaa".

Käsien kuivuessa kävin torson ja sen päällä olevan Autocannonin kimppuun. Pitkulainen AC kaipasi myös tuekseen teippiä, koska muuten irvistelystä ei olisi tullut loppua millään. Jätin tykin suuaukon sellaiseksi kuin se oli alunperinkin valettu, en nähnyt koko putkenmitan aukisilppuamista vaivan arvoiseksi.

Lisäsin nuo loputkin koristeelliset ja myös tukea tuovat palat torsoon kiinni. En osaa arvata, mikä tuo etuosan hässäkkä on alunperin ollut, mutta nyt siitä tulee sensori-ikkuna tai joku vastaava. Tai ainakin yritän tehdä siitä sellaisen :P

Pitihän noita sitten koesovittaakin, kun olivat saaneet kuivua vähän aikaa. Hyvältä vaikutti, joskin pohja voisi olla painavampi tasapainon takia.

Koska torsosta puuttui enää niin vähän osia, otin nekin sitten työn alle. Eihän siinä ollut kuin pari antennia ja Jump Jetien suuttimia ja sen sellaista. Tässä vaiheessa kaikki rakennettava oli rakennettu, mitään ei puuttunut mistään eikä jalkoja ja käsiäkään ollut tarpeellista pistää kiinni torsoon.

Tänään rupesin innokkaasti - Duke Nukem Foreverin demon latautumista odottaessani - pohjamaalaamaan paloja. Kaikki menivät mukavasti kahdessa erässä: ensin kaikki yhdeltä puolelta vuorollaan ja hetken kuivattelun jälkeen loput pinnat. Toisen maalinkuivattelutauon jälkeen testasin taas, että osat sopivat yhteen ja koko rottelo näytti mainiolta. Himmel, näin nopeasti rakennettua mallia ei ole tullut montaa vastaan! Tosin, niin kuin keväisen Keisarillisen X-Winginkin kanssa saatiin huomata, on ihan sama, vaikka rakennusvaihe oliskin nopea kun sen jälkeen maalaamiseen menee sekä ikä että terveys. Mutta sillai mukavasti kuitenkin :)

Nyt täytyykin miettiä, mitä tuolle vehkeelle oikein pitää tehdä. Itsehän olen fanaattinen Jade Falcon -klaanin kannattaja ja meinasin vetää nämäkin "omaan" yksikkööni eli Gamma-Galaksin 3rd Falcon Talon Clusteriin, mutta kanssabattletechaajani Viiru paheksui ääneen mutinaani ("En hyväksy vanhan roskan maalaamista frontline-clusterin väreihin. :)") ja ehdotti Star League Defence Forcen väreihin maalaamista. Tutkiskelin erinäisiä lähteitä hyvän aikaa ja totesin, että SLDF-kaavio on aika tylsä ja fanaattinen Crusader-sydämeni on kuitenkin Jade Falconien riveissä ja pysyy siellä. Riemukseni muuan aiheeseen paneutunut saitti listaa Jadehaukkojen Toumanin, muistaakseni Tukayyidin taistelun jälkeen. Metsästin sieltä sopivaa yksikköä, johon voisin sijoittaa molemmat isot 'Mechini ja silmiin pisti Omega-Galaksin kakkoslinjan 8th Falcon Regulars. Voi olla, että sikäläisten politiikka ei kelpaa itselleni, mutta murehdin sitä hetken päästä. Nyt ainakin saisin molemmat tölkit samaan yksikköön ja samaan Stariinkin vielä (Trinääri C:n Talon-Stariin).

Tärkeimpänä tässä vaiheessa oli vielä selvittää, minkä värisiä näistä tulisi, jos tuohon yksikköön päädytään. Camospecsin mukaan "metallinen vihreä yläosa, metallinharmaa alaosa ja punaista roisketta jaloissa/pohkeissa", koska Omegalla on oikea asenne Steel Viper -klaania kohtaan. Joutunen vielä selailemaan yhtä sun toista saittia ja pdf:ää ennen kuin kaikki on mietitty kuntoon.

Nämä ovat hyvin, hyvin tärkeitä asioita.

URL-muutos

Achtung!

Koska tuo nykyinen isd-d.blogspot.com on sekä häpeällisen typerä että ei-kuvaava, otan ja vaihdan sen otsikkoa noudattavammaksi, mikäli projektimutinaa.blogspot.com on auki. Miksei olisi, kuka muu näin pöhköjä nimiä koettaisi käyttää? :p