22.2.2011

Lukitkaa S-Siivekkeet hyökkäysasentoon, etusuojat tuplateholle


Siitähän tuli aika siisti, loppujen lopuksi. Nyt kun keksin, minkälaisen alustan ja ständin tuolle voisi kyhätä. Asteroidia on ehdotettu, itse mietin myös Tähtituhoojan pintaa tai vastaavaa, jonka pinnalle voisi koettaa pykätä pienen Taim&Bak XX-9 -henkisen turbolasertornin, voisi olla kiva. Saas nähdä, mitä saan aikaan.

Rakennelma oli pieniä Pilotin muutoksia lukuunottamatta suoraviivainen OOB-kuvio ("out of the box", suoraan laatikosta ilman lisäosia tai virityspalikoita), vallankin moottoreista näkee, että onkaloita jäi ja perfektionistilla olisi tonnitolkulla kitattavaa ja hiottavaa. Moinenhan ei minua vaivaa, samoin kuin ei tuo pahamaineinen ASMkaan. Minusta malli onnistui, olen siihen tyytyväinen ja sehän se merkitsevä osa on :)

Aiheeseen palataan, kun jotain siihen liittyvää on tarjolla, muuten projekti 1/2011 oli tässä. Muutama viikko vierähti, jo toinen pintaidea oli voitokas, eikä mikään mennyt kauheasti mönkään missään välissä. Tämähän alkaa siis jo sujua! Kuuluisia viimeisiä sanoja, osa "liian monta laskettavaksi"... Seuraavaksi joko Fallouttia tai SdKfz 251/1:tä miehistöineen, säästä riippuen.




Tuossa vielä pari viimestä kuvaa Pilotista ammeessaan, takanaan R2-M2. Tuosta pienenpienestä pulikasta ei oikein saa minun raudallani - kummallakaan kameralla - kunnon otetta makromoodissakaan. Tai sitten en vaan osaa.

20.2.2011

Historialliset siivet havisevat vielä kaukaisemmassa menneisyydessä

Viimeksi aloitettu alumiinipinnoite oliivinvihreillä häikäisysuojamaaleilla ja tummanharmailla tiesmikälierunnuilla ja tutkakupumöhkäleillä on nyt melkolailla valmis. Siellä sun täällä tuli tietysti tehtyä asioita hullusti, kun en tiennyt miltä mikin näyttäisi. Joten sepustanpa tähän, mitä oikein tuli tehtyä noin kokonaisuutena. Osa on toistoa edellisestä

Maalasin ensin valtaosan mallista Tamiyan flat aluminium -värillä ja osan paneeleista Vallejon gunmetalilla. Näiden laattojen välinen kontrastiero oli liian tökerö minun silmiini, joten korjaustoimenpiteenä maalasin niiden yli myöhemmin alumiinivärillä. Samoin tuo ohjaamokuomun edessä ollut oliivinvihreä alue oli liian lyhyt kun sitä vertasi koko nokan pituuteen. Maalasin siis pätkän lisää mutta jätin silti ihan tyylimielessä pätkän alumiinipintaa vihreän osuuden ja sensorikopan väliin. Mielikuvassani kokonaan vihreä nokkapinta oli vähän liian pöljän näköinen.
Lasertykkien (Taim & Bak KX9) pinnat maalasin gunmetalilla, paitsi välähdyssuojat alumiinilla. Toki halusin saada ne vähän eroavat värit joihinkin runkolevyihin joten sotkin alumiinivärin kanssa Vallejon oily steeliä ja hutkin sinne tänne, miten nyt parhaalta näytti. Pariin levyyn siivissä ja rungon pohjassa.

Kaiken kuivuttua vetelin loppuviikosta hommaamaani Citadelin (vai ovatko maalit nykyään itsensä GW:n settiä?) uudempaa mustaa litkua, joka kulkee nykyään nimellä Badab Black ja kuivuu edeltäjästään poiketen mattapintaiseksi. Voitto. Litkuttelin koko mallinperkeleen muutamassa kierroksessa tuolla ja totesin, että hyvähän tästä tulee. Aiemmin tänään olin sitten ihan viimeistelyvaiheessa ja fiksailin kuivasovituksessa vielä ilmitulleita käpyjä.

S-siipien sisäpuolella olevat "moottorikuopat" maalasin uudelleen mustaksi, moottorielementtien pinnoilla kulki jotain johtojen näköistä joten otin ja maalasin osan niistä punaisella ja osan keltaisella, jotta erottuvat mikäli joku onnistuu kurkkimaan sopivasta kulmasta. Samoin vedin nuo siipien etureunojen ensimmäiset paneelirivit sekä ne etureunat samalla mustanharmaalla, jolla sensorimokkulakin oli maalattu. Ionimoottorien (Incom 4L4) suuttimet maalasin ensin valkoisella ja kuivumisen jälkeen 15+ vuotta vanhalla Citadelin blue glazella, jotta saisin moottoriefektiä peliin. Tiedetään, ANH:ssa ne olivat punasävyiset mutta tämä onkin proto ja sininen on aina paljon Keisarillisempaa.

Kauniiksi lopuksi litkuttelin kaikki tuoreet pinnat tuolla aiemminmainitulla Badab Blackillä ja ihmettelin lopputulosta:


En ollut ihan varma, että miten tuo modattu ja vähän kasvanut pilotti oikein mahtuu ammeeseensa ja ikkuna kiinni äijän päälle, joten otin iisisti enkä vielä lyönyt kaikkia pulikoita ja R2-yksikköä lopullisesti kiinni. Ajattelin että koesovittelu olisi ihan hyvä ajatus ja että sillä ehkä välttäisin viime hetken paskomiset. Olisi meinaan harmittanut, koska tämähän näyttää ihan kivalta, vaikka itse sanonkin. Lopullisen kasaamisen ja loppukuvien lisäksi ainoa puuttuva elementti on jonkunsorttinen jalusta. Ilmeisesti malli on tarkoitettu leikittäväksi kunnes hajoaa.


17.2.2011

Uusvanha maalipintaidea Keisarilliseen X-Wingiin

Pilotti on mitä mainioin, sitä ei tarvitse tähän hätään ruveta sotkemaan tuon enempää. No ehkä vähän litkuttelin mustalla, kun tuosta chestboxin täplistä tuli kuittailua. "Tintti ja salaperäinen tähti -albumin avaruussienikö sillä kasvaa mahassa?". Eipähän näytä enää ihan samanlaiselta. Parempi näin.

Maalailin sitten tuota runkoa harmaalla, ajatuksenani tehdä parikerroksinen vaaleneva harmaa kohti tähtituhoojien ulkonäköä. Vaan ensimmäisen tumman kerroksen kuivuttua huomasin, että kaikki paneeliurat olivat huomattavan vaaleita ja näyttivät aivan karmeilta. Tai ainakin joltain, mitä minä tein (ja hyväksyin) vielä ensimmäistä 1:72 -tankkiani (joku Revellin StuG Early w/ Schürtzen tjsp), mutta ei tuollainen peli enää vetele. Tyhmähän minä olin kun en taas ajatellut.

Siispä puolikuivahtanut Citadelin black ink esiin, laimennukseen ja pintaan. Noin, nyt olivat paneelirajat oikein. Samalla vaivalla koko tekele oli tietysti laikukkaan musta. Jäinpä sitten miettimään, että mitä tuolle tekisi. Eilisiltana tapasin sitten täysin eri aiheen tiimoilta yhden nettikaverin ja satuttiinpa sivuamaan tätäkin rakennelmaa siinä kaiken muun mutinan ohella. Kaksi päätä yhteenlyötynä päädyttiin miettimään toisen maailmansodan jenkkilennokkeja, sieltähän koko originaalileffan avaruustaistelukohtaukset on vohkittu (mm. aina yhtä kiehtovista tykkikamerakuvista), niin kuin kaikki muutenkin tietävät. Jos 2. maailmansota kelpasi Flanellipaidalle ideoiden lähteeksi, saa se luvan kelvata minullekin!

Muistelin ääneen, että olen joskus kyhännyt jonkun kirpputorimallin jostain jenkkipommarista (taisi olla B-24), alumiinipinta ja siipien johtoreunat mustana, tuulilasin(?) eteen häikäisysuoja vihreällä. Muisteltiin siinä, että olihan noita muitakin, kuten P-51D helpostilöytyvänä esimerkkinä. Ajatuksena vaikutti hyvältä ja mielikuvani tuon toimimisesta sovellettuna mallissani oli tarpeeksi hilpeä, tähän suuntaan jatkettakoon, päätin.

Tämän illan tärväsinkin pohjustustyöhön. Nyt kun pistin mallin ja maalausvälineet lepäilemään, voin taas todeta että pitäähän tuota vielä korjailla. Mutta kaikenkaikkiaan näyttää ihan ovelalta (kuva ei sitten vaihteeksi ole ihan pienin):

Kun olin kerran vilauttamassa isompaa kuvaa, päätin ihan gimpata tuohon pari kommentoitavaa kohtaa:
  • sinisillä nokilla on merkitty häikäisysuojan kohdat, sekä keulassa että takaikkunan takana pieni pätkä. Ehkäpä vedän tuon etuosan oliivinvihreän koko keulan mittaan, saattaisi näyttää paremmalta. Myöhemmin se on litkutettava uusiksi, että ne turkasen paneelirajat saadaan taas näkyviin.
  • Vihreällä on merkattuna tuo nokan möykky. Mustanharmaa, ei-metallinen, koska sinne on jemmattu kaikenmaailman sensoriryppäät, tutkat sun muut, jotka näkevät paremmin ei-metallisien materiaalien läpi.
  • Siipihäkkyrän punaiset nokat merkkaavat rungon sisään jääviä kohtia, niissä näkyvät valupurskeet sun muut eivät tule näkymään missään. Jos joku vaikka erehtyisi valittamaan minulle joskus jostain, niin tuosta ei ainakaan tarvitse tulla huutamaan ;)

Alunperin ideanani oli tehdä vähän epätäydellisempi - työn alla oleva - maalipinta tuohon laitokseen, siksi valtaosa on alumiiniväristä ja osa gunmetalia, mutta ero on ainakin raakana vähän turhan suuri, vedän kaiken ennemmin alumiiniksi ja tummentelen jotain yksittäisiä paneeleita sitten sen päälle. Nuo siivissä olevat moottorihäkkyräkuilut ovat tosin jäämässä synkemmiksi kuin kaikki muut osat. Mietinpä hulluna, pitäisikö jotain johtomaisuuksiakin koettaa vetää johonkin, mutten tiedä, tohdinko.

Niin ja vain tämä päällimmäinen puoli siivistä on maalattu, loput myöhemmin. Jos tarkkaan katsoo, niin ylemmän siipiosan johtoreuna (vasemmalla yläpuolella) ja alemman siipipalan johtoreuna (vasemmalla alapuolella) on myös musta. Tässä ollaan jäljittelevinään tuota aiemminlinkatun B-24 -pommarin siipien vastaavaa efektiä. Eipä se tästä kuvakulmasta näy järkevästi, kunhan kehuskelen aikani kuluksi.

Kaipa tämä taas johonkin suuntaan heilahtaa. Mutta kyllä tähänkin tuota aikaa saa uppoamaan. Taas.

10.2.2011

Fiksattu ämpäri

Tietysti tuo väärin tehty kypärä jäi häiritsemään. Otin siis greenstuffin kauniiseen käteen ja pyörittelin sopivansorttisen pötkön äijän päälle ja painelin vähän parempaan muotoon. Jätin asettumaan ja maalasin myöhemmin mustalla.

Samalla vaivalla maalasin moottorien imuaukot, projektiililaukaisimien kuilut ja R2-D2:n siniset merkinnät mustiksi ja jäin miettimään, miksi sitäkin sitten nimittelisi. R2-F6? Ehtiihän sitäkin pähkäillä.


Tuskinpa tulen ylläpitämään tällaista postailutahtia enää koskaan :p

8.2.2011

Pilotinsörkkimisyritys

Kaivoin kaapista vanhan greenstuffin ja pätkän legendaarista jekkulankaa. Greenstuff on kaksikomponenttiaines, vähän niinkuin muovailuvahaa. Kun sinisen ja kellertävän osan saa sotkettua keskenään, saa yllättäen vihreää häsmäkkää, jota voi sitten pyöritellä ja sen jämähdettyä kaiverrettuakin.

Arvoin sitten edellispostauksen idean mukaan jonkunlaisen lisäpaiseen tuon äijän päähän. Hyvin lyhyistä jekkulanganpätkistä sai taivuttelemalla kutakuinkin sopivannäköiset tuubit aikaan. Kas näin:


Alkuillasta otin maalit esiin ja pikamaalasin pari kerrosta. Ensin musta pohjalle koko ukkeliin, sitten vilkaisin referenssikuvaa. Vain kypärä, rukkaset, saappaat sekä hengitysboksi putkineen ovat mustia, loput haaleampia. Maalasin siis haalariosan mustanharmaalla ja kuivumaan. Tuoreimman kerroksen kuivuttua maalasin pienet valkoiset rinkulat olkapäihin ja kypärän otsaan molemmin puolin. Hetkeä myöhemmin mustan asteriskimaisen muotomaisuuden, jotta se näyttäisi etäältä vähän enemmän Keisarillisen Laivaston logolta. Oikea väri tuohon logoon olisi kylläkin metalli/hopea, mutta valkoinen näkyy tässä paremmin joten päädyin siihen hyvin pienen arpomisen jälkeen. Lopuksi nakkasin pari punaista ja valkoista läiskää rintaboksiin ihan vain efektin vuoksi.


Tapojeni mukaisesti keksin vasta lopetettuani ja referenssikuvia taas kurkkiessani, että kypärään kuuluisi oikeasti tuollainen mohawk-henkinen muoto. Huokaus. Ehkä korjaan sen huomenna tai sitten vähät välitän ja päätän tuon näyttävän ihan tarpeeksi hyvältä ikkunansa takana. Se nähdään ehkä jo huomenna.

7.2.2011

Projekti 1/2011

Tämän projektin on (oli) tarkoitus olla kevyt välipala ennen toisen maailmansodan rouskuttimia. Ehkä onnistun venyttämään tämänkin useampaan viikkoon, vaikka käikäle itsessään olisikin kasattavissa alle viiteen minuuttiin.

Kyseessä on siis Revellin EasyKit-sarjan X-Wing, tunnettu myös Incom T-65 -avaruushävittäjänä. Olen ollut melkein koko pienen ikäni jonkunsorttinen Star Wars -fani, nykyään toki rauhallisempi kuin nulikkana. Niin kuin me kaikki.
Siitäkin huolimatta kaikki, jotka tuntevat tai ovat kuin eivät tuntisikaan, tietävät mitä mieltä minä olen kapinaliitosta ja sellaisesta.

Alunperin malli esittää Luke Skywalkerin Red 5:ttä Yavinin taistelun aikaan. Easykitit ovat jonkunsorttisia "tervetuloa mallailuharrastuksen pariin"-settejä, joiden kanssa ei tarvitse puljata liimojen tai maalien kanssa. Mukamas. Onhan tuo ihan siedettävän näköinen tuollaisenaankin, mitä nyt valurankojen irroituskohtiin syntyy värivirheitä ja muutenkin tuo on vähän hassu. Minusta sininen spiraalikierrekuvio lasertykin varressa on vähän koominen.

Jokainenhan tuntee X-Wingien taustatarinan elokuvien ulkopuolelta, mutta tiivistänpä sen tähän silti lyhyesti: Incom oli kehittämässä Imperiumille uutta avaruusherruushävittäjää, mallia T-65. Vaan siatpa loikkasivat prototyyppien kanssa kapinallisten puolelle herättämään pahennusta. Minähän en moista pelleilyä sulata ja päätin, että sörkin rakkinetta niin, että se esittää vielä Galaktisen Imperiumin hävittäjäprototyyppiä.

Ihan ensiksi siivosin työalueeni (keittiön sivupöytä) niin, että saan evakuoitua rakenteluvälineeni huitsin nevadaan kun on tarve. Mainiosta legojoulukalenterista löytyi kätevä muovikaukalo, johon Vallejo-purkit sopivat oikein kivasti neljän seteissä. Vanhaksikäyvät Citadelit ja GW-purkit taas eivät sovi niin mukavasti, mutta ne ovatkin siirtymäviheen jämiä (puolet noista on kuivunut ennen toista käyttökertaansa! Aivan naurettavaa), jotka korvataan lisävallejoilla.

Paljon kätevämpi tämä on kuin entinen "nämä tuossa lootassa ja loput missä sattuu"-henkinen dynaaminen satunnaisarkisto. Viriviriä kaivataan, mutta ehtiihän sitä hienosäätää.


Vaan asiaan. Auoin mallin purkin ja katselmoin sisällön, ettei kävisi vahingossakaan niin kuin viimeksi. Pari rankaa ja lähestulkoon tarpeeton kasausohje:

Luonnollisesti seuraava askel oli napsia pulikat irti kehikoistaan ja koesovittaa paikoilleen niin näkee, missä menee korjauksen puolelle. Liimasin moottoripulikat siipienpuolikkaisiin, koska muuten ne olisivat jääneet irvistämään rumasti. X-siipeä en liimannut, vaikkei tuota voikaan säätää matkalento- ja taisteluasennon välillä. Huijausta, mutta eipä tällaiselta sovi ihan älyttömiä vaatiakaan. Otin kiinnipainamista vaille valmiista kuvankin, niin voi verrata. Etualalla näkyy myös pilotti, jonka modaaminen on melkeinpä se isoin homma. Vaan siitäkin hetken päästä tarkemmin.

Seuraavien parin iltapäivän aikana pohjamaalasin palaset uudelleen harmaaksi. Ei ihmeempiä legendoja tässä vaiheessa:

Kolmosvaiheessa taidan ottaa ja maalata pari kerrosta vaaleampia harmaita tuon pohjan päälle sopivissa kohdissa ja viimeistellä valkoisella. Tähtäimessä jonkunsorttinen "Star Destroyer White", kuten Keisarilliselle Laivastolle sopii. Bonuksena johonkin voisin koettaa arpoa imperiaalilogon ja jotain protohenkistä. Tietysti tuo protohenkisyys on isompi ongelma, kun sille ei ole mitään sen tarkempaa määritelmää.

Samalla vaivalla käyn tuon oranssihaalarisen pilotin kimppuun. Jos greenstuffini on enää hengissä, voisin koettaa pykätä siitä jonkunlaisen alaosan tuohon kypärään ja vääntää parista metallilanganpätkästä TIE-Piloteille tunnusomaiset tuubit. Mutta kypärän ei tarvitse välttämättä olla oikean pilotin ämpärin kaltainen, koska TIE-hävittäjistä poiketen X-Wingissä on life support -järjestelmät mukana.
Idea tuohon ei ollut omani, sain peräti kuvavihjeenkin, alkuperä on valitettavasti tuntematon niin en voi antaa kunniaa sille jolle se kuuluu.

Jospa jotain tuollaista saisi aikaan, olisi se aika hienoa. Mutta saapa nyt nähdä, mihin päädytään kun rupean soheltamaan.

1.2.2011

4/2010 on valmis

Nypläsin tuon tykinkuvatuksen kasaan eilisiltana, luonnollisesti jouduin korjaamaan oikeanpuoleisen kilven kiinnitysvarren, niin kuin edelliskerralla ounastelin.

Ajattelin, että olenpas tehokas ja poraan sekä kilven kiinnitystolppaan että sen vastakappaleeseen pienet reiät mainiolla sormiporallani ja liimaan ultralyhyen klemmarinpätkän tukemaan kiinnitystä. Onnistuin puoliksi, jalustan vastakappaleeseen sai porattua oikein mukavasti mutta kilven puolella ei ollut tarpeeksi materiaalia porattavaksi. Rimanpätkä oli ihan liian kapea. Kakkosvaihtoehtona erikeepperi+pikaliima toimi sitten melkein yhtä hyvin, mutta ei ole ollenkaan yhtä nerokas ja piiloon jäävä ratkaisu.

Liimailujen kuivuttua maalailin vähän päälle ja koetin säistää tuota koko rakennelmaa yleisemminkin eri ruskean sävyillä. Innostuin sörkkimään maanläheisiä kohtia Sturmpanzer-kyhäelmässä ensitestaamallani säistystikulla. Kai se joltain näyttää.



Kokonaisuutena malli oli vähän outo rakennettava. Fotoetsien kanssa otan kyllä vastuun ihan täysin itse, en ole ränklännyt niiden kanssa koskaan näin paljon. Tulevaisuudessa paremmin. Onnistuin vielä maalaamaan oikean alasektorin tuosta tähtäimestäkin umpeen! Enkä sitten huomannut ajoissa ja jälkikäteen en tohtinut enää ruveta pahoinpitelemään tuota tusinaan kertaan uudelleenliimattua läpyskää joten annoin sen olla.
Valmiina tuo laite on muuten häkellyttävän nokkapainoinen, ei meinaa pysyä oikeassa asennossa alkuunkaan. Kuviakin varten piti vähän huijata vastapainoilla. Niin ja eihän tuota saa enää millään järkevästi laitettua auton lavalle, niin kuin aiemmin haaveilin. Ei voi mitn.

Mutta tuon käyttöohjeen kanssa tuli pulmia, ihan vaan koska luotin tyhmästi siihen, että kaikki optionaaliset kohdat on merkitty niin kuin ikonilistauksessa kehutaan ja olisi hyvien tapojen mukaista. Olisi pitänyt lukea ohjeet kunnolla etukäteen ja merkkailla vaikka ohjeeseen "EI NÄIN" sinne sun tänne. Lopputuloksena olisi ollut sensorttinen poseeraus kuin mitä aloitettaessa visioin.
Nyt kun seurasin sokeasti ohjetta, päädyin huomaamaan kämmini pykälän, pari liian myöhään. Lopputuloksena laite on ajoasennossa eikä ampuma-asennossa (putket vaa'assa ja vainolaisen väki tähtäimessä).


Rakentaessani kummastelin myös sitä, että tuo suuntainlaitteiston ja tykkien korolaitteen yhdistävä tiesmikälie ei olisi tainnut asentua mihinkään muuhun asentoon kuin tuohon, mihin se nyt jäi: taivaalle tähystämään. Jos putket olivat jossain muussa kulmassa, tuo härpäke ei ollut kiinnitettävissä suuntaimiin. Kummallista, sanon minä. Ehkä muovinen aktuaattorivarsi(!?) olisi ollut liian kömpelö rakennettava tähän mittakaavaan ja mokoman olisi itse joutunut rakentamaan kokonaan itse.


Niin ja menihän sitä aikaakin muutama viikko enemmän kuin mitä aluksi suuruudenhulluna uhosin. Siitä syystä pidänkin tuollaiset huutelut seuraavien rakennelmien kohdalla aikalailla huutelematta ;)

Ensi kerralla avaruuteen! Jee!