Aika loppui kesken

Ei riittänyt aika, kesken jäi flakki. Ensi vuonna sitten valmiiksi, ei tuota kannata ruveta hosumalla tuhoamaan.

Jatkoin naamiokuvion tekemistä vihreällä maalilla ja samoilla sapluunoilla. Renkaiden keskiöt onnistuivat ihan loistavasti - muut osat taas eivät. Lokasuojat ja kilvenpalat näyttävät enemmän homeiselta leivältä kuin naamioidulta sotakoneelta.

Huokaus.

Idea on silti toimiva, mallinetta on vain parannettava sopimaan paremmin maalattavien palasten kanssa. Ei tämä mikään mittava tappio ollut, lisätyötä se vain vaatii. Eikä välttämättä kauhean paljon sittenkään. Jos muistan, pistän kuvalliset todisteet ensi vuonna mukaan.

Tyystin ohi koko blogatuksen aiheen: huomisyönä lähtee lento johonkin aivan muualle, saas nähdä tuoko iso pässi mitään harrasteluun kelpaavaa vai onko kaikki hommattava taas itse :) Hyvinsyöminen (todennäköisesti myös ylensyöminen) on kohdeleveyksillä fakta, ainakin tällaiselle perinnejouluruokia kevyesti karsastavalle.

Olkoon tuleva vuosi aktiivisempi kuin tämä - itse kullekin 8)

Läiskäkamoyritys

Sain alkuviikolla vihdoin päähäni idean siitä, että tuo kesällä aloittamani ilmatölkki ei ehkä olekaan täydessä iskussa. Vaihdoin sitten purnukkaa koskemattomaan ja kas kummaa, tuorehan puhalsi myrskytuulen lailla kun entinen oli lähempänä keuhkotonta tupakoitsijaa. Jos nuo hupenevat tuohon tahtiin (ja jos roiskiminen jatkuu kivana), kompura lienee aika hyvä idea, kunhan ei ihan naurettavia maksa.

Pääasia, että dunkelgelbit ovat kunnolla pinnassa ja ettei pohjamaalia paista mistään. *köh*

Otin sitten ihan toteuttaakseni tuon viimekerralla miettimäni "mottle camo"-viritelmän ja pyödälläkin oli sopivasti muutama pahviläpyskä. Tämän mallin fotoetsipalojen suojapahvejahan ne ovat, melko isoja tähän tarkoitukseen mutta ei vara venettä kaada. Tuo miete pitää paikkansa vallan tehokkaasti kun minun kokeellisista viritelmistäni on kyse. Jos tuo näyttää edes puolisiedettävältä ja pitää puhtaaksitarkoitetun osan mallista puhtaana, voin kutsua ideani toteutusta peräti voitokkaaksi. Testasin aluksi ruskealla ja ehkä huomenna vihreällä, jollei tuota koko paskaa tarvitse taas vetää ensin keltaiseksi. Ehkä olisin voinut pitää kärkeä pienemmällä, tuo näkyy roiskineen aika isolle alalle:

Aloitin renkaiden keskiöistä, näytti mainiolta. Pienestä voitosta rohkaistuneena rupesin samantien säätämään tykin kilpien ja kuljetusalustan lokasuojien kanssa. Niissä ei näyttänyt ihan yhtä hyvältä, mutta katsoo nyt, miten tuo vihreä tulee sekaan:

Pieniä roiskeita on havaittavissa, jotkut läiskät eivät ole ihan sitä mitä ajoin takaa, mutta toisaalta tämä oli ensimmäinen yritys ja renkaita lukuunottamatta kaikki palikat olivat vähän erikoisempia. Kyllä tämä testailulla ja jatkokehittelyllä (parikymmentä iteraatiota ehkä?) johonkin kelpaa :)

Lopuksi otin sitten siveltimen kauniiseen käteen ja rupesin mustamaalaamaan putkia - taas. Tuon sudin joutunen heittämään mäkeen tai jättämään säistämispuuhasteluun, mitään siistintarkkaa tuolla harakanpesällä ei tee enää se legendaarinen Erkkikään vinkumatta. Ai niin, olinhan minä muistanut lisätä nuo aikanaan unohtamani suojalevyt noiden putkien kohdalta. Kuvassa nekin näkyvät, joskin valitsemastani kuvakulmasta pari tuuttia peittää toisensa vähän omituisesti. Eivätpä nämä olekaan finaalikuvia vaan juuri tänne tilanteen mukaan napattavia wip-kuvia joten väliäkö sillä tässä vaiheessa. Samasta syystä näitäkin vain croppaan ja skaalaan pienemmäksi enkä oikein muuta.

Kauniiksi lopuksi tykinperkele toisesta kuvakulmasta, josta perinteisesti näkyy, ettei putkien sisällä ole tarpeeksi maalia. Miten näin pääsee aina käymään?

Jos saan tuon viikonloppuna "valmiiksi" niin kuin hulluissa kuvitelmissani odotan, niin hyvä. Muuten jää ensi vuodelle. Jännittävää!

Pirkkaniksejä ja maalia pintaan

Sain sitten eilen pohjamaalattua tuon mallin uudelleen (kuten oli alunperin tarkoituskin). Koska parvekkeella on ihan liian pimeää ja kylmää tähän aikaan vuodesta, päätin, että keittiössä voi maalata tuolla ruiskuttimella. Eiväthän nuo Vallejon maalit haise juur' lainkaan, toisin kuin spraymuotoinen pohjamaali.

Kuvassa on toki tykinkuvatus juuri ennen pohjamaalauskorjauksia. Päädyin tukemaan nuo vihonviimeiset fotoetsilärpäkkeet OmniMech-projektien kanssa hyväksi havaitulla pikaliima + erikeepperi -kombolla. Toiseen palaan pikaliimaa ja toiseen kevyt erikeeper-huntu, kun ne lyö yhteen niin koko mössö jähmettyy aika pikaisesti (tällä päästään eroon siitä, että pikaliima kuivahtaa ennen kun palikkaa saa kiinni tai sitten "ei pikaisesti" eli palikat lerppuvat miten sattuu vaikka miten koettaa puristaa niitä kiinni). Samoin tuo erikeepperi tuo vähän lisäkontaktipintaa noiden naurettavan pienten metallilättyjen olemattomiin paksuuksiin... Näyttää ehkä vähän vähemmän siistiltä jos mallia katsoo huonosta kulmasta, mutta onko sillä nyt niin hitonkaan väliä, jos sen mallin saa kerran kasattua tuosta hyvästä? :P

Ensin piti raivata tilaa pöydälle, sitten kaivaa kaikki krääsä kuten ilmapurkki, hengityssuojain ja maalausboksi esille. Jotain oli vielä hukassa. No se ruisku tietysti. Takaisin vaatehuoneeseen penkomaan. Onneksi näin pienessä kämpässä ei mitään voi hukata kauhean pahasti (terveisiä sot.passilleni, missä ikinä oletkaan "helposti löydettävissä).

Olin päättänyt, että FlaKista tulee pääasiassa dunkelgelb, muutamalla naamioraidalla, jotka sotkisin lähinnä kilvenpaloihin ja kuljetuskalustan lokasuojiin ja renkaiden keskiosiin. Isoimpiin yksittäisiin osiin siis. Kun keltainen on ehkä parin maalauskierroksen jälkeen ok, maalaan nuo tykinputket taas mustiksi ja koetan kehittää jonkunlaiset sapluunamaisuudet camoraitoja varten. Finescale modelerin rss-feedin kautta törmäsin yhteen Luftwaffe-kuvioon liittyvään ideaan jota voisi koettaa toteuttaa.

Loppuromut:

Homman jujuna on sapluuna, joka pidetään irti mallista lyhyen matkan päässä ja sen avulla saadaan kevyt, pehmeäreunainen kuvio aikaan. Näin siis teoriassa ja gurujen tekeleissä. Minä en ole guru, kuten on jo saatu todeta.

Tässähän rupeaa olemaan kiire saada tämä tekele kasaan tämän vuoden puolella, viimeiset puolitoista viikkoa kun menevät ulkomailla ja jouluviikolla itselläänkin on matkaan liittyvää arpomista siihen malliin, että hokkuspokkus. Ehtiihän tässä vielä.

Kiroillen eteenpäin

Fotoetsikilven kanssa on saanut taas vääntää mielettömästi. Plaah. Kai se tästä vielä, vaikka heikolta näyttääkin.

Rupesin sitten ohessa pykäämään tuota kuljetuskilkettä kun noiden metallilirpakkeiden asettuminen on niin tolkuttoman hidasta. Eipä se ole kovin pitkälle edennyt sekään, mutta onpahan ollut jotain puolinäkyvää tekemistä.

Kuvia en malttanut ottaa, kun rupesi harmittamaan tuo hitaus. Ehkä ensi viikolla sitten.